Sähkö ei ole tavaraa, vaan aineeton hyödyke, jota ei voida varastoida. Tästä alkaakin sähköbisneksen lähes kaikki ongelmat.
Asiakkaidensa kulutuksen turvaamiseksi sähköyhtiöt joutuvat ostamaan etukäteen sähköeriä, joiden hinta sillä hetkellä kun erä tulee kulutukseen voi olla aivan liian korkea sen hetkiseen markkinatilanteeseen verrattuna. Tällöin sähköyhtiö joko koettaa myydä erän toiselle vielä kiperämmässä tilassa olevalle yhtiölle tai kärsii sillä erällä tappion. Kun yhtiöitä on satoja ja eriä tuhansia, syntyy ns. sähkömarkkinat.
Markkinaosapuolia ovat sähköpörssi, joka aitona markkinapaikkana on torso vailla vapaata hinnan määräytymistä, sähköyhtiöt, jota samaan aikaan myyvät ja ostavat pörssistä samaa näkymätöntä tuotetta, kuluttajat, jotka joutuvat sukkuloimaan ns. halvan sähkön perään sinne tänne ja poltiikot, jotka hämmentävät tätä keitosta.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti