Sähkö ei ole tavaraa, vaan aineeton hyödyke, jota ei voida varastoida. Tästä alkaakin sähköbisneksen lähes kaikki ongelmat.
Asiakkaidensa kulutuksen turvaamiseksi sähköyhtiöt joutuvat ostamaan etukäteen sähköeriä, joiden hinta sillä hetkellä kun erä tulee kulutukseen voi olla aivan liian korkea sen hetkiseen markkinatilanteeseen verrattuna. Tällöin sähköyhtiö joko koettaa myydä erän toiselle vielä kiperämmässä tilassa olevalle yhtiölle tai kärsii sillä erällä tappion. Kun yhtiöitä on satoja ja eriä tuhansia, syntyy ns. sähkömarkkinat.
Markkinaosapuolia ovat sähköpörssi, joka aitona markkinapaikkana on torso vailla vapaata hinnan määräytymistä, sähköyhtiöt, jota samaan aikaan myyvät ja ostavat pörssistä samaa näkymätöntä tuotetta, kuluttajat, jotka joutuvat sukkuloimaan ns. halvan sähkön perään sinne tänne ja poltiikot, jotka hämmentävät tätä keitosta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti