Viime kuukausina käyty keskustelu eläkkeistä on hämmentävää. Puheenvuoroja ovat käyttäneet mm. yliopistoprofessorit, Etla, eläkefirmat, valtiovarainministeriö ja VATT.
Eläkeasiat ovat monimutkaisia, ja ilman perusfaktoja yksittäisen kansalaisen on mahdotonta ottaa kantaa niihin muuta kuin yksityiskohtia repostelemalla. Kuvaavaa tilanteen vähättelylle on, että Etlan edustaja ehdotti kansalaisten tietovajeeseen eläkeasioiden opetuksen lisäämistä peruskoulutuksessa.
Tämä ei tietenkään riitä, sillä eläkeasiat ovat myös vakuutus-, eläke- ja väestömatematiikkaa, juridiikkaa, finanssi- ja budjettipolitiikkaa, konsernihallintoa ja -kirjanpitoa sekä työmarkkinapolitiikkaa, ja paljon muuta.
Miljoonapäisen eläkeläisten joukon onkin ollut tyytyminen vastapuolen, kuten Etlan, Pt:n ja VM:n, enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisiin ja pimitettyihin tietoihin. Miksei esimerkiksi kukaan asianomainen taho sano sitä, kuinka paljon oleellisempi tekijä eläkemaksujen tuoton lisäys on kuin eläkemaksujen korotus? Puolen prosenttiyksikön tuoton lisäys voi vastata 20 prosentin suuruista eläkemaksun korotusta.
Yksipuolisen eläketiedon vastapainoksi tarvitaankin eläkkeensaajien tutkimuskeskus tuottamaan tietoa eläkejärjestelmistä. Koska tämä ei todennäköisesti tule saamaan rahoitusta valtiolta, työnantajilta eikä palkansaajilta, eläkkeensaajien on perustettava yhdistys hoitamaan tutkimusta ja anottava sille rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti