Koillistuuli on pahin mahdollinen Länsi-Vantaan ja Itä-Espoon asukkaille lentomelussa. Koneet laskeutuvat 150 metrin korkeudella kattojen yllä melun ollessa suoraan alas maahan 85 desibeliä. Koillistuuli jatkuu. Koneita laskeutuu ruuhkaisimmillaan alle puolentoista minuutin välien. Jos tämän olisi sanonut olympiavuonna 1952 Seutulan lentokenttää kymmenen kilometriä Stadionin tornista pohjoiseen rakentaville insinööreille, hän olisi pitänyt puhuja utopistina.
Helsinki-Vantaa lentokenttää leimaa sen uskomaton kasvu, mikä on yllättänyt päättäjät. He eivät ole ajoissa tehneet päätöksiä, vaan tuijottaneet kasvulukuin. Vuonna 1965 kentällä kävi miljoona matkustajaa ja siellä työskenteli 300 työntekijää. Viime vuona siellä tule käymään 17 miljoonaa matkustajaa ja töissä kävijöitä päivittäin oli yli 21000. Aviapolista pidetään nyt Vantaan kruununjalokivenä. Englantilaiset asiantuntijat kertoivat halpalentoyhtiöiden kasvattaneen kysyntää kymmenen prosentin vuosivauhdilla. Sama tulee tapahtuman myös Suomessa.
Kolmannen kiitotien kapasiteetti on käytetty. Kaavoituksen epäonnituttua, ainoiksi kasvaviksi lentosuunniksi jäät pohjoinen ja länsi. Kentän liian läheisestä sijainnista tiheän asutuksen keskellä ei ole puhuttu mediassa halaistua sanaa. Ruotsin kokemukset kentän siirtämisestä 40 kilometrin Tukholmasta olivat lahden takana.
Samalla kun lentoliikenne ja melu tulevat kasvamaan jyrkästi, Finavia Oyj on muurannut itsenä umpioon, josta ei heru vapaa-ehtoisesti tieoja, puhumattakaan tiedotteista. Tiedottajia talossa on useita. Sen tiedottamisenergia näyttää menevän ympäristövahinkojen salailuun ja sellaisen terminologian käyttämiseen, joka ei avaudu tavalliselle kansalaiselle. Finavia Oyj on menettänyt uskottavuutensa.
Kentän toimintojen kasvaessa nykyistä tahtia ajaudutaan tilanteeseen, jossa Vantaan länsiosat muuttuvat kahdenkymmenen vuoden kuluttua asuinkelvottomiksi, jollei korjaustoimenpiteitä tehdä. Vähin mitä pitää tehdä, on kentän yölentokielto ja melumittauksen antamien ulkopuolisen puolueettoman tahon tehtäväksi.
1.8.2011
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti