Ikäihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi, ja kunnat ulkoistavat samassa tahdissa pitkäaikaishoitoa tarvitsevien laitospaikkoja. Menossa on katsastuskonttori-ilmiö: julkisen sektorin peruspalveluja siirretään kansainvälisille yrityksille ja samalla hinnat nousevat moninkertaisiksi. Ero on nyt vain siinä, että hoidon laatua ei pystytä valvomaan, koska kukaan ei tiedä, miten se tehdään.
1.1.2008 lähtien eduskunta korotti hoitomaksut 82 prosentiksi nettotuloista. Miten tämä oli esillä mediassa? Ei mitenkään. Ylärajaa ei näy, sillä kunnat eivät pysty ostamaan hoitopalveluja ketjuuntuneilta yrityksiltä, koska palvelua on pakko käyttää ja hinnat karkaavat käsistä. Helsingin kaupungin mukaan kaupungin oman laitospaikan hinta on yli 4000 euroa kuukaudessa. Niinpä johtavien sosiaalityöntekijöiden äänenpainot syyttävästi viestittävät, että tulevaisuudessa itse kunkin keskiluokan ikäihmisen on käytettävä kaikki tulonsa ja omaisuutensa omaan hoitoonsa.
Tällä tavalla tapahtuu massiivinen tulonsiirto keskiluokan suomalaisilta kansainvälisille yrityksille. Perintöverolla ei olekaan keskiluokalle tulevaisuudessa merkitystä, koska ei ole perittävää. Ennen laitokseen siirtymistään nokkelimmat ihmiset kyllä lahjoittavat tai antavat ennakkoperintöinä läheisilleen säästönsä ja kaiken omaisuutensa.
Kokoomus ja kepu ovat jo ottaneet asiaan kantaa edistämällä yksityistämistä, sallimalla palkkatulon nostamisen osinkotulona ja yritysperinnön pudottamisella niin pieneksi, että se on edullisinta perinnön saajalle.
Nyt olisi aika demarien ennen puheenjohtajavalintaa ottaa kantaa tulonjakoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Vanhushuollolla ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa, vaan kyse on siitä, miten keskiluokka kohdellaan, luokkaa, joka tuottaa valtaosan verotuloista ja tekee suurimman osan yhteiskunnassa tarvittavista töistä. Aihe koskettaa itse kutakin, sillä vaikka kenestäkään vanhasta ei tule nuorta, niin jokaisesta nuoresta tulee vanha.
18.2.2008
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti