Yrityksen ict-asiat ovat samalla sekä strategisia että operatiivisia kysymyksiä, kuten monet muutkin yritysjohdon tehtävät ovat. Ict:n strategisuutta ja muutosvauhtia osoittaa se, että kymmenen vuotta vanhoilla leadershipmenetelmillä pärjää vielä nyt mainioista, muttei kymmenen vuotta vanhoilla ict-järjestelmillä.
Yksi ict:n erikoisuus on se, että vaikka sen strategisuus tunnustetaan, sitä on ulkoistettu ja ulkoistetaan erityisen paljon. Vaikka yritysjohto kuinka vakuuttaa, ettei strategiasta päätöksen tekoa ole ulkoistettu, on syytä epäillä näin käyneen, kun katsoo volyymejä, joilla it-palveluja ostetaan. Ei kannata unohtaa, että it:n käytännön ongelmat ja niiden hallinta ja ratkaiseminen luovat perustaa it:n merkityksen ymmärtämiselle yrityksen liiketoiminnassa. Tämä puolestaan luo perustan it- strategioille.
Kärjistäen voidaan sanoa, että 90 prosenttia it:stä on aluetta, josta ei varmuudella voi sanoa, onko se huomenna strategista vai operatiivista. Tietysti yritykset ovat tässä erilaisia, mutta joka tapauksessa pääsääntönä voidaan pitää: mieluimmin yrityksen ylimitoitettu it-osaaminen, kuin kustannustehokas it-palvelujen ostaminen.
Tietohallintojohtajien kuulumisesta johtoryhmään ei kannata tehdä arvovaltakysymystä, vaan liiketoiminta ratkaisee sen, onko it yrityksen menestymisen kannalta strateginen kysymys. Kaikissa yrityksissä se ei sitä ole. Osalla CIO:lla ei oletkaan johtoryhmässä mitään tekemistä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti