Ongelmien ict-perusteinen mallintamisen tarjoamat hyöyt laimilyödään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Siihen on kaksi pääsyytä: päättäjien puutteelliset tiedot mallintamisen perusteista ja mahdollisuuksista sekä eräät heikot, paljon julkisuutta saaneet, populaarimallintamiset kuten säännölliset talouden kasvuennusteet ja analyysit ilmaston muutoksista.
Päättäjien ei tietenkään tarvitse hallita mallintamisen yksityiskohtia, mutta jos he perehtyisivät mallintamisen peruslogiikkaan ja pääpiirteisiin, heidän hyväksikäyttöalttiutensa kasvaisi merkittävästi. Johtamiskoulutukseen tulisikin sisällyttää mallintamisen hyväksikäyttöä päätöksenteossa. Tämä siitä suuremmalla syylä, koska välineet ovat lähes jokaisen päättäjän käytettävissä.
Päättäjien perustietojen puutteellisuudesta on ollut eräänä seurauksena, että muutamat aktiiviset esikunnat ja tutkimusryhmät ovat oma-aloitteisesti mallintaneet ilmiöitä. Näillä, ilman tilajaa olevilla malleilla, on ollut yleensä kohtalona kohtelias, mutta lyhyt maininta: kiitos raportista, ei muuta.
Organisaation sisäistä mallintamista tehdään jatkuvasti, mutta on aivan eri asia laatia yhteiskuntaa syvällisesti luotavia raskaantason malleja,kuin tehdä vaihtoehtoisia budjettilaskelmia.
Heureka-foorumin ekonomistit esittivät vankaan säävyyn työn tarjonaan lisäämistä talouden nousukeinoksi. Ekonamistien ajatus perustuu siihen, että työvoimavirran kasvaessa työpaikkoihin, se lisää taloudellista toimeliaisuutta ja verotuloja. Tämä puolestaan edellyttää palkkojen alentamista ja työehtojen heikentämistä. Mitä jos työpaikkoja ei syynykään ja käyhälistö vain kasvaa? Onko olemassa mallintamista? Tässä yhteydessä mallintaminen olisi myös tärkeää, koska sen avulla voidaan tehdä toistoja, mitä taloustieteessä ei voida tosi tilanteessa tehdä. Siinä mielessä taloustiede ei ole täytä tieteen kriteerejä.
27.8.2013
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti