Väite, että valtion panostus teknologian ja osaamisen kehittämiseen olisi ratkaisu työpaikkojen siirtymisen estämiseen halvan työnmaihin, on ylimalkaisuutensa takia vain käyttökelvoton hokema. Tämä siksi, ettei osaaminen sinänsä ratkaise Suomen työttömyyttä, jollei osaamista ja sen kehittämistä räätälöidä Suomen arkitodellisuuteen.
Tämä tarkoittaa, että osaamisessa pitää ottaa huomioon maan elinkeinorakenne, alueelliset elinkeinopoliittiset erot ja mahdollisuudet luonnon varojen hyödyntämisineen ja se, mistä syntyy bkt:n se osuus, joka pitää yllä maan elinvoimaisuutta ja joka voidaan pitää suomalaisen omistuksen ja työvoiman käsissä.
Niinpä sellaisen hight-tech-osaamiseen ei kannata yksinomaan panostaa, jonka tuotteet vähitellen muuttuvat globaaleiksi massatuotteiksi, kuten Perloksen tuotteille on käynyt. Ongelmana on vain se, mistä tunnistaa nämä osaamisen alueet ja kuinka nopeasti tuotteet muuttuvat massatuotteiksi.
Tämä ongelmaa voidaan välttää panostamalla pitkälle erikoistuneisiin vientiä tavoitteleviin ptk-yrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiin, sillä tällaisilla yrityksillä ei ole intressejä siirtää tuotantoaan halvan työvoiman maihin, koska markkinat ovat kapeat ja pirstaleiset. Toinen osaamisen panostamiskohde on palveluyritykset, koska näiden tuotannon koordinonti pitää olla kotimaassa.
Massatyöpaikkojen siirtymiselle halvantyön maihin, jossa työvoiman hinta on noin kymmenes osa suomalaisesta hinnasta, ei voida mitään, niin kauan kun työvoimakustannusten ero on näin huima. Ja ero pysyy huimana vielä pitkään.
Taas kerran nouseekin esiin pkt-yritysten korvaamaton suuri merkitys Suomen hyvinvoinnille. Tämä pitäisi noteerata jo peruskoulussa antamalla oppilaille yrittäjätietoa ja valamalla yrittäjämieltä. Yliopistojen huippuyksiköitä ei pitäisi määritellä pelkästään sen mukan, miten ne tukevat Suomen pääteollisuusalojen kehitystä, kuten julkisuudessa on vaadittu, vaan koko 21 korkeakoulua käsittävä yliopistojärjestelmä on suunnattava nykyistä enemmän palvelemaan yrittäjyyttä.
22.1.2007
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti