Vuoden 1992 VM:n budjettiriihessä Viinanen niitttasi pöytään katsastuskonttorien yksityistämisen alkutahdit. Tästä alkoi kehitys, jossa katsastusasemat nyt ovat kansainvälisten yritysten omistuksessa ja katsastuksien hinnat nelinkertaistuneet. Lisää on seurannut. Viimeisimpänä pisarana Terveystalo on mennyt pörssiin.
Hätyytyskellojen pitäisi jo soida, ei sen takia, etteivätkö terveystalot saisi mennä pörsseihin, vaan sen takia, että terveystalot saavat valtion tukea ( KELA-korvaukset) ja niissä pitävät vastaanottoja ja niitä omistavat lääkärit, jotka samalla työskentelevät julkisella sektorilla. Syystä voidaan kysyä: missä piilee vapaa kilpailu ja esteettömyys, kuka maksaa terveystalojen osingot omistajilleen, miten on mahdollista, että tällaisessa toimintaympäristössä ja -mallissa yksityinen sektori voi tarjota palvelujaan edullisemmin kuin julkinen sektori?
Julkisen sektorin palvelujen tuottamisessa onkin nyt häämöttämässä käännepiste, jossa kriittinen massa palveluja siirtyy ja siirretään yksityissektorille, jolloin isot kansainväliset yritykset kaappaavat julkisen sektorin vastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisen itselleen. Sähköbisnes on jo mennyt. Seuraavina vaaravyöhykkeessä ovat yksityiset lääkäriasemat, vanhustenkodit ja nuorisokodit.
Tulevassa hallitusohjelmassa on vedettävä selvät rajat ja linjat, joiden perusteella yksityissektorin palvelujen käyttöä lisätään. Tilaaja-tuottajamallissa pitää korostaa nykyistä enemmän ostajan ja myyjän rooleja, jolloin maksajan ja maksun saajan roolit ovat myös selvät ja näin vältytään katsastusaseman palvelujen tilaajan hämmästykseltä ja terveystalojen lääkäreiden kaltaisilta kaksoisrooleilta.
Lähtökohtana pitää olla, että jos on odotettavissa muutaman toimittajan monopolimarkkinat, palveluja ei osteta tai annetta yksityissektorin tehtäväksi kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Tämä koskee etenkin pakollisia palveluja, kuten maanmittaus- ja kaupparekisteripalveluja ja keskeisiä hyvinvointipalveluja, kuten terveys-, hoiva- ka kulutuspalveluja.
Meneillään oleva kuntasektorin uudistaminen lisää varaa ajautua hallitsemattomaan tilaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä tuottaa hyvinvointipalveluja. Pahimmassa tapauksessa julkinen sektori menettää osaamisensa, ja siinä samassa laatu- ja hintakontrollin, tuottaa hyvinvointipalveluja, jolloin se joutuu yksityissektorin armoille. Kun julkinen sektori pitää langat käsissään, yksityissektorille löytyy aitoihin markkinoihin perustava rooli tuottaa sellaisia palveluja, kuin se katsoo tarpeelliseksi.
5.4.2007
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti