Taloussanomien 2011/4 mukaan Helsingin kaupungin johtajan Jussi Pajusen ja Helsingin Energian johtokunnan puheenjohtajan Jere Lahden mielestä Helsingin ja Vantaan energialaitosten yhdistäminen toisi paljon hyötyjä yhteisen alueen ja saman toimintatavan vuoksi. Yhteisellä toiminta-alueella tässä yhteydessä ei ole merkitystä, koska kukin kuluttaja voi ostaa sähkönsä, mistä haluaa ja sähkön ja kaukolämmön jakelu on sidoksissa kummankin kaupungin omiin energian siirtoverkkoihin, joissa ei ole juuri päällekkäisyyksiä.
Tällaiseen fuusioon eivät muutoinkaan päde normaalit synergiaetujen ja suuruuden ekonomian säännöt, sillä sähkö on hyvin erikoinen tuote ja sen markkinat yhtä erikoisia. Sähköä tarvitsee jokainen ja se on samanlaista kaikille. Siinä kilpaillaan vain hinnoilla, mistä vain kolmasosaa kuluttaja voi kuitenkin kilpailutta markkinoilla, joilla on taas omat lakinsa. Sähköyhtiö voi olla pörssissä samanaikaisesti sen ostaja ja myyjä. Pörssissä liikkuvat sähköerät on kääritty mitä erilaisimmiksi finanssituotteiksi. Sähköä ei voida varastoida. Sen kysyntä on niin kausiluonteista ja hinta joskus niin korkea, että jopa eräät tehtaat lopettavat talvikuukausiksi ydinbisneksensä ja alkavat tuottaa sähköä. Sähkötukkumarkkinoilla ei paljousalennuksia juuri saa. Rakennettavien ydinvoimaloiden sähkö tullaan todennäköisesti myymään tasaisen kysynnän etelän maille, jolloin sen hinta Suomessa tulee tämän ja ympäristövaatimuksien takia nousemaan roimasti.
Tällaisessa epävakaassa ja monimutkaistuvassa toimintaympäristössä Vantaan pitää säilyttää energiatuotantonsa ja -tulonsa omissa käsissään. Oma yhtiö luo vakautta ja on taloudellisesti merkittävä osa kuntataloutta nyt ja tulevaisuudessa.
Helsingin on itse vastattava päätöksestään, että vuoteen 2020 mennessä sen energiasta 20 prosenttia on uusiutuvaa ja siitä, millä se täyttää 300 miljoonan euron budjettivajeensa, joka on seurausta sen sähkölaitoksen yhtiöittämisestä.
Pajusen ja Lahden puheet synergiaeduista ovat epämääräisiä ja toteutuessaan mitättömiä verrattuna siihen, että Vantaa pitää omissa käsissään energiayhtiönsä. Tätä puoltaa myös se, että Vantaalle voi tuoda monista suunnista kätevästi puuta ja muuta uusiutuvaa perusenergiaa kaukolämmön ja sähkön tuottamiseksi omassa laitoksessa.
7.2.2011
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti