Jos kunnat olisivat ainutlaatuisia asiakkailtaan ja palvelujen tuotantotavoiltaan ja - konsepteiltaan, olisi jotenkin ymmärrettävää, että niiden ict-ratkaisut myötäilisivät tätä moninaisuutta. Mutta kun kunnat eivät sitä ole. Onkin käsittämätöntä, ettei kuntia saada riittävästi kuriin ict-yhtenäistämisessä. Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska ict-yhtenäisyys ei syö kuntien itsemääräämisoikeutta, josta on jo vähitellen tullut tabu, joka ei palvele ketään ja syö itse itseään.
Yhteiset ict-standardit valtio- ja kuntasektorin välillä ovat välttämättömiä, mutta niiden ylläpitoon ja kehittämiseen liittyy myös hallintotekninen ongelma: mikä taho ne laatii ja missä määräyksissä ne julkaistaan. Standardien takana täytyy olla laaja alan seurantaa ja luja kehitystyö. Neuvottukunta on tähän liian löysä ja toimivallaton ja laki ja asetustaso standardeissa on liian jäykkä.
Valtion on nyt, äärimmäisyyksiin menneen ict-toimintojen hajautusten jälkeen, kokoamassa ict-lankojaan konserniohjauksen sateenvarjon alle. Kun hallitus keväällä vaihtuu, seuraa koko halinnossa suunnantarkistusmahdollisuus uusine ministereineen ja valtiosihteereineen.
Onkin muutoksen aika. Julkisen sektorin ict:sta, vuosi kymmenten odotusten jälkeen, on juuri tulossa tuottavuushyötyjä, jotka vapauttavat työvoimaa avaimelle sektorille. Tämän mahdollisuuden täysmittainen hyödyntäminen edellyttää samankaltaista ratkaisua kuin valtioyhtiöissä: strateginen ohjaus on keskitettävä samaan ministeriöön. Eli julkisen sektorin strategiset it-asiat vaativat oman strategiayksikkönsä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti