Hallinnon avoimuus on kadonnut jälkiä jättämättömään hiljaiseen asioiden valmisteluun ja julkisen sektorin tuhansien osakeyhtiöiden suojaan ( HS 24.4.2010).
Samaa tahtia ovat kadonneet myös virastojen pääjohtajien ja johtavien virkamiesten toimialansa kehitysnäkymiä linjaavat oma-aloitteiset puheenvuorot mediassa. Ulkopuolien saa vaikutelman, että heidän on pantu odottelemaan vain parempia aikoja. Ei ole enää tarasteja. Kiinnostavaa olisi kuulla esimerkeiksi ARA:n ja verohallituksen pääjohtajien mielipiteitä toimialansa näkymistä ja maailman menosta.
Vaitonaisuutta lisää vielä kansliapäälliköiden ja ylimpien virkamiesten päällystakkeina hääräävät poliittiset valtiosihteerit toteuttaessaan hallituksen linjausta olla kertomatta keskeneräisistä asioista.
Miten voi ajatellekaan minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa, kun ihmiset ovat julkisen hallinnon toimivuudessa vain median varassa ja lukittu kyselyissään osakeyhtiöiden porttien taakse?
24.4.2010
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti