Hallinnon avoimuus on kadonnut jälkiä jättämättömään hiljaiseen asioiden valmisteluun ja julkisen sektorin tuhansien osakeyhtiöiden suojaan ( HS 24.4.2010).
Samaa tahtia ovat kadonneet myös virastojen pääjohtajien ja johtavien virkamiesten toimialansa kehitysnäkymiä linjaavat oma-aloitteiset puheenvuorot mediassa. Ulkopuolien saa vaikutelman, että heidän on pantu odottelemaan vain parempia aikoja. Ei ole enää tarasteja. Kiinnostavaa olisi kuulla esimerkeiksi ARA:n ja verohallituksen pääjohtajien mielipiteitä toimialansa näkymistä ja maailman menosta.
Vaitonaisuutta lisää vielä kansliapäälliköiden ja ylimpien virkamiesten päällystakkeina hääräävät poliittiset valtiosihteerit toteuttaessaan hallituksen linjausta olla kertomatta keskeneräisistä asioista.
Miten voi ajatellekaan minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa, kun ihmiset ovat julkisen hallinnon toimivuudessa vain median varassa ja lukittu kyselyissään osakeyhtiöiden porttien taakse?
24.4.2010
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti