Joskus kummastuttaa, kun maailman rikkaimmalla tieteellä, taloustieteellä ei ole kunnon teorioita, joiden perusteella pysyttäisiin ennakoimaan lamakausia ja taloudellisten suhdanteiden kehittymistä. On vain nyrkkisääntöjä ja syklejä, joiden mukaan suhdanteiden odotetaan tai toivotaan kehittyvän.
Tämä ei tarkoita, etteikö taloustieteessä olisi teorioita, mutta ne ovat lähinnä teorioita itsensä tähden, ja ne eivät välttämättä kumoa tai täydennä jo olemassa olevia teorioita. Taloustieteessä puuttuu sellainen itse itseään korjaava ja uutta luova dynamiikka, kuin esimerkiksi lääketieteessä on.
Kun yrittää perehtyä talousteorioihin, tulee vähän samanlainen olo, kuin lukisi Dostojevskin Karamazovin Veljekset: tie ei ala mistään eikä pääty mihinkään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti