Ratkaisustrategia on ennen kaikkea johdon ja henkilöstön yhteinen käsitys siitä, miten tulevassa konsulttityössä toimitaan - eikä niinkään kirjallinen suunnitelma - ja päätös siitä, kuka on ongelman haltija(t).
Usein riittää, että johto selvittää erilaisia tapoja hahmottaa ja täsmentää ongelma sekä keinoja ratkaista se.
Ratkaisustrategian laadinnasta ei saa muodostua kehittämisen päätyötä ellei ongelma todella ole monisäikeinen, laaja ja monia ratkaisumahdollisuuksia omaava. Usein riittää muutama napakka kokous.
Ongelman ratkaisustrategialla on selvä yhteys matemaattisen ongelman ratkaisemiseen, jossa käytetään hyväksi yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä ja aiemmin todistettuja tosiasioita ja on monta tietä löytää ratkaisu, mutta yksi ratkaisustrategia on ylivoimainen muihin verrattuna.
Jos laajan ja monimutkaisen ongelman ratkaisustrategian luonti laimilyödään, niin silloin on suurena vaarana käyttää tutuinta ja helpointa menetelmää, joka sulkee pois tehokkaampia menetelmiä. Tällöin pahimmassa tapauksessa valittu strategia ei johda lainkaan haluttuun tulokseen, tai jopa sekaannuksiin ja toimimattomiin ratkaisuihin.
Ratkaisustrategian laadinnan apuna voidaan käyttää seuraava ohjelistaa:
*miten ongelman haltija ja ratkaisijat saatetaan yhteen
*miten aiottu hanke sopi yhteen hankesalkun kanssa
*faktojen saamismenetelmät
*mielipiteiden ja näkemysten saaminen alkutilasta
*mitä tahoja täytyy erityisesti kuulla tai hyödyntää
*kuinka voimakkaasti noudatetaan jotain teoriaa tai teoriakehystä vai onko pääpaino praktisessa tarkastelussa
*onko muita samantyyppisiä ongelmia (verrokkiongelmia)organisaatiossa
*onko ulkopuolisia hyvien käytäntöjen kohteita (benchmarking)
*kun ratkaisu löytyy, niin voidaanko sitä hyödyntää alaorganisaatioissa (monistettavuus)
*miten työ järjestetään niin, että organisaation jäsenet ovattarvittaessa valmiit luopumaan vanhoista käsityksistään ja työtavoistaan uuden hyväksi, milloin ja miksi he ovat valmiit tähän
*millaisia vuorovaikutusprosesseja tarvitaan: johtoryhmät
projektiorganisaatio, kehittämisseminaarit, tiedotus ja missävaiheissa
näitä käytetään
*omien asiantuntijoiden käyttö
*arviota siitä kuinka peruuttamattomalle tielle ollaan lähtemässä
*miten tulevan työn vaiheistus tehdään, kuinka itse itseään korjaava työ on edessä
*mitä erityisiä riskejä työhön liittyy ja miten niitä voidaan pienentää
*tarvitaanko konsulttia jo ratkaisustrategiaa luotaessa vai myöhemmin.
Ongelman ratkaisustrategia on myös välttämätön - konsulttisopimuksen lisäksi - konsulttien roolien määrittämisen kannalta. Rooleista on ehdottoman tärkeää sopia etukäteen johdon ja konsulttien kesken.
Rooleja voivat olla mm. strategi, hankepäällikkö, tekninen osaaja, keskustelukumppani, mentori, työnohjaaja, prosessin vetäjä, toimialan asiantuntija, selvitysmies, raportoija, muutosjohtaja, muutosagentti, vuokrajohtaja, työryhmän jäsen, laadun valvoja, kouluttaja-valmentaja.
29.8.2013
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti