481. Arviointia keskustan linjauksesta kuntapalvelujen turvaamiseksi

Sipilän malli

Sipilän nimissä tehty viimeisin esitys löytyy osoitteesta: http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=143547d2-6b9f-4b3a-b84c-586e2bb1584a

Se on tähän saakka selkein julkisuudessa esitetty malli, priimaa kuin insinöörityö.

Keskusta (Sipilä) on asettanut uudistuksen aikajänteeksi vuodet 2014 – 2020, mikä on realistisempi kuin hallituksen 2017 ulottuva uudistus. Sipilä esittää, että  kotikunta- maakuntamallia, jossa maakunnat voisivat toimia sote-alueena johtajina ja järjestäjinä sekä kuntauudistuksen selkärankana. Maakuntia on nyt 18 pois lukien Ahvenanmaa.

Ensi vaiheessa kunnilta siirtyvät maakuntiin perusterveydenhuolto, erikoisairaanhoito ja vaativa sosiaalitoimi. Maakuntiin nykyisten tehtävien lisäksi tulisi uutena toisen asteen koulutuksen järjestäminen.

Toisessa vaiheessa kuntien normeja puretaan ja henkilöstön ammatillista joustoa lisätään, tehtäviä karsitaan ja viittäsataa tietojärjestelmää sovitetaan yhteen. Kotikunta-maakuntamalli otetaan käyttöön. Rahoituksesta todetaan näin: ”Rahoitus koottaisiin nykyisistä kuntien valtionosuuksista, kuntien maksuosuuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista sekä osasta sairausvakuutuskorvauksia, eli lääkäripalkkioista, tukipalvelujen palkkioista sekä matkakorvauksista, osasta sairauspäivärahoista ja mahdollisesti lääkekorvauksista.”

Kotikunta-maakuntamallissa säästöjä saataisiin normien purkamisella 500, tehtävien karsinnalla 300 ja prosessien, itc:n ja johtamisen kehittämisellä 550 miljoonaa euroa. Vanhusten kotihoitoon siirtyminen toisi 200 miljoonan euron säästöt.

Sotessa säästöjä toisivat prosessien ja johtamisen uudistaminen 450, tietojärjestelmien yhteensovittaminen 200, yhteen rahoituskanavaan siirtymisellä 150 ja  oikealla työn jaolla erityisvastuualueiden (Yliopistolliset keskussairaalat) kanssa 100 miljoonaa euroa.

Kolmannessa vaiheessa kuntien yhteistyötä syvennetään, mittareita ja kilpailuttamista kehitetään.. Kehitetään edelleen työmenetelmiä ja johtamisjärjetelmiä. Kokonaisuudessaan  saadan aikaan positiivinen uudistuskierre. Säästö 400 mijoonaa euroa.

Sotessa painopiste siirtyy sairauden  hoidosta terveyden edistämiseen.  Säästö 400 miljoonaa euroa.

Arvio

Sipilän mallin keskeinen idea on, että se on kuin jättiprosessi, joka pyrkii kehittymään sunnitellusti ja kontrolloidusti  pitkällä aikavälillä loppua kohti kiihtyen. Tietenkin siihen sisältyy  ajatus, että kehittäminen ja viilaaminen  ei pääty vuonna 2020, vaan se vaatii jatkuvaa uudistumista.Tämä on erittäien haastava tapa viedä hanke loppuun asti, mutta ovat asiatkin niin vaativia, että kanattaa yrittää.

Nykyisellä maakuntahallinnolla on edustuksellinen valtuusto ja hallitus ja toimeenpanorganisaatio, jonka tehtävänä on huolehtia kaavoituksesta, liikenteestä, kehittämishankkeista, yritystoiminnan edellytyksistä ja EU-tukien jakamisesta ja koordinoinnsta. Tällaisen organisaatiomallin osaaminen ja arvot on hyvin kaukana siitä, mitä kaavailtu Sipilän sote-malli tarvitsee. Pitäisi siis luoda uusi organisaatio maakuntaan tai istuttaa vanhaan lisää asiantuntevaa henkilöstöä ja osaamista. Joka tapauksessa maakuntien liitoista tulisi alueiden mahtiorganisaatioita, joilla on miljardiluokan budjetit. Tämän hyväksyminen on poliittisesti vaikea kysymys.

Toinen ongelma Sipilän esityksessä on, miten erityisvastuualueet (yliopistolliset sairaanhoitopiirit, 5 kpl) integroidaan malliin. Niillä on vahvaa erityisosaamista, tutkimuskapasiteettia ja kansainväliset verkostot, eivätkä ne ole vahvimmillaan johtamaan alueellisia yksiköitä, vaan toimimaan asiantuntijaorganisaatioina. Sipilä on lyhyesti vain maininnut tämän ogelman.

Eilen tv 1:n keskusteluohjelmassa Urpilaien totesi, että soten yhtenä tavoitteena on perus- ja erikoissairaanhoidon integrointi  ja tehokas hallinto. Oikein. Tähän hallitus tarjonnee isäntäkuntamallia.  Vahvuutena verrattuna Sipilän malliin on se, että isäntäkunnalla on osaamista johtaa  alueellisia terveyden hoitoyksiköitä.

Ihanneratkaisuna olisi, että ervat samalla, kun ne vastaavat erikoissairaanhoidosta ja vaativasta sosiaalihoidosta alueellan, ne johtaisivat alaisiaan soteyksiköitä, joiden yhteinen väestöpohja olisi noin 200-300 tuhatta asukasta. Tämä taas vaatisi kuntakoon suurentamista.

Sipilän esityksen säästöt ovat arviota ja yhtä hyviä kuin hallituksen esittämät. Kokonaisuuden hahmottamisen kannalta ne ovat kuitenkin tärkeitä ja osoittavat suunnan, mistä niitä löydetään.

Koko soteuudistuksen polttava kysymys on, miten hoitoketju enaltaehkäisevästä tervydenhuollosta ja sosiaalitoimesta integoidaan tehokkaasti erityissairaanhoitoon ja vaativaan sosiaalitoimeen. Paino on sanalla tehokkaasti.

Kysymys siitä, miten omaisuusmassat, varat ja velat siirretään uusien yksiköiden taseisiin sotemuutoksen vaatimalla tavalla, jää auki. Se voidaan nähdä monimutkaisena, mutta siirrettiinhän valtion arvokiinteisöt valtion omistamaan Senaatti-liikelaitokseen. Suurempia ongelmia ei ollut.

Eilisessä tv-keskustelussa herätti huomiota, miten nelikymppiset hyvin toimeen tulevat ihmiset keskustelivat asiantuntevasti ja tietävästi vanhushuollosta. Eräille katsojille saattoi tulla hieman outo olo.