461. Kari-Pekka Kyrö ja valmennus

Kari-Pekka Kyrö on saanut Suomen hiihtoliitolta vuonna 2001 elinikäisen toimitsijakiellon ja  vuonna 2004 sakkotuomion kärjäoikeudelta. Kari-Pekka Kyrön toimitsijakielto tulee purkaa ei ainoastaan kohtuuttomana vaan myös ihmisoikeuksia loukkaavana. Täyskielto osoittaa myös suhteellisuustajun puuttumista huippu-urheilussa, etenkin hiihdossa. Mitä Suomi häviää, vaikka sillä ei olisi yhtään huippu-urheilijaa?

Länsimainen oikeuskäytäntö lähtee  muiden muassa siitä, että pienistä tuomioista ei voi seurata elinikäisiä seuraamuksia, vaan ihmisille on annettava mahdollsiuus, juhlallisesti sanottuna, alkaa elämässäsä uudestaan. Nyt Kyröltä on riistetty eliniäkseen mahdollisuus harjoittaa ammattiaan. Näin ei voi olla.

Tänään TV 1:n Jälkihiki-ohjelmassa Kai Kunnas, Reetta Meriläinen ja Aki Riihilahti pohtivat Kyrön mahdollisuukisa toimia Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana. He kaikki tyrmäsivät ajatuksen, koska imagotappiot olisivat suuret ja lähinnä  pohjoismaat saisivat aiheen joko-taas-hokemaan.

Tämä oli mielenkintoista ajatusleikkiä, mutta tässä tilanteessa Kyrön ammatin harjoittamiseen kuulumatonta, sillä hän ei ole hakenut paikkaa, vaan todennäköiseti anoo hiihtoliiltota päätöksen toimitsijakiellon purkamista. Jos hiihtoliitto ei tähän suostu, halutessaan Kyrö voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän tulee siellä voittamaan juttunsa.

Jos hän sen jälkeen hakee hiihtomaajoukkueen päävalmentajan paikkaa, se on eri asia. Silloin joka tapuksessa hän todennäköisesti menee jonkun muun maan päävalmentajaksi ja näyttäytyy alan kansainvälisillä foorumeilla vapaana miehenä.