Tänään HS:ssä matematiikan
dosennti Timo Tossavainen ostui naulan kantaa kirjoituksellaan matamtiikan opiskelusta,
vanhat kostit tepsivät ja tietokniikka ei ole ratkaisu.
Matematiikka poikkeaa moinin
tavoin muista aineista. Yksi sen ominaisuus on yksinäisyys. Tämä ei tietenkään
tarkoita eristäytymistä muista ihmisistä tai yhteiskunnasta. Yksinäisyys
käytännön tasolla merkitsee Tossavasien mainitsemaa keskittymistä. Matematiikka
ei avaudu, jollei se hätkähdytä itseä
huomaamaan, että näinhän asiat etenevät ja pulma ratkeaa. Tällaistä
hätkähdystä haroivoin tapahtuu tasa-arvoissa joukossa, tietenkin opettajan
ohjaamassa ryhmässä näin käy.
Se on myös yksinäistä, kun
tarkastelaan matemaatikan historiaa. Esimerkiksi Newton ja ja Descartes loivat yhtäikaa toistaan
tietämättä differentiaali- ja integraalilaskennan yksin huoneissain. Pääpiirteittäin tilanne on nytkin
samankaltainen. Nyky-yhteiskuntien tiedonvälitys tietenkin avaa mateamatiikkaa
ulos yksinäisitä ratsastajista. Mutta historia on terveellinen muistutus siitä,
että matematiikka vaatii asioiden sisäistämistä. Matemattikan opiskelu ei onnistu
ilman jonkin asteisia yksinäisiä hetkiä ja niissä keskittymistä kulloiseenkin
ongelmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti