539. Puolueen linja

Linjan pitää kestää. Näin sodassa. Siellä syntyy ensin linja ja sen jälkeen linjojen miehet, ihmiset. Arkielämässä on toisin. Politiikassa vielä enemmän toisin.

Paasikiven-Kekkosen linja  oli itseään kuuluisampi. Linja syntyi sodan jälkeisen maantieteellis-poliittisen asetelman perustalle, jonka nämä kaksi kuuluisuutta istuttivat suomalaisen meiliin ja lehdistön toimituksin.

Nyt on kaikki toisin. Urpilainen sanoi eilen tv-uutisissa, että on hyvä, kun on haastajia puheenjohtajaksi. ”Katsotaan, millaista linja puolue vetää”. Kun Sipilä valittiin keskustan puheenjohtajaksi, miestä eikä linjaa tuntenut kukaan. Nyt tunnetaan mies, muttei linjaa. Soini tunnetaan ja linja on Soinin mukainen. Kokoomuksen linjaa sixpäkissä on vaikeaa tunnistaa. Se ei ole Kataisen syy, vaan vaihtoehtojen puuttuminen. Kataisen täytyy tyytyä puhumaan yleisellä tasolla, arvojen  luisumisesta yksilöllisyyttä arvottavaan suuntaan.

Tosi asia on, että Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa, kun  vaihtoehdot laman takia on vähissä,  puolueen linjan erilaisuutta korostamalla ei saada äänestäjiä, yksityiskohtien esiin nostamisella kylläkin. Kun tähän listään se, että media nostaa poliitikot kansakunnan tikun nokkaan, leimat on lyöty. Siinä he istuvat kuin sisäänheittäjät puolueiden kaadereihin, Sipilä ollessa oikea superman tällä alalla.

Siksi sosiaalidemokraattien puheenjohtajavaaleista ei tule linja- vaan henkilövaalit. Tällä hetkellä vaihtoehtoina näyttää olevan Urpilaisen tai Rinteen linjan mukainen hahmo. Politiikan sisältö tiedetään jo.