1342. Oikeuskanslerin-instituutioon muutos

     Se mikä kestää kuin loputon yö ja josta riittää puhumista, on poliittiset virkanimitykset. Siinä ei tarvitse todellisuuttaa muutella, kun niiden todetaan taas alkavan uuden hallituksen astuttua virkaansa, toki ensin vähän aristellen.

     Maassa on ollut 17 eri oikeuskansleria. Heidän aikanaan tälle instituutiolle on vakiintunut perinne, jonka mukaan asioita hoidetaan ja hallituksen toiminnan laillisuutta valvotaan. Tämä on periaatteessa hyvä, sillä se lisää ennustettavuutta, miten laillisuuden näkökulmasta hallituksen tulee toimia.

     Kirjoittamaton sääntö on, että oikeuskansleriksi nimitetään poliittisen eliitin hyvin adaptoitunut henkilö. Tietysti myös koulutus ja kokemus ovat painavia argumentteja. Suomen 17 oikeuskansleria ovat luonnollisesti olleet hyvin erilaisia persooniltaan, kuten kaikki muutkin ihmiset. Ainoastaan Kai Korte poikkesi joukosta reippailla kannanotoillaan. Runonlausunnan harrastaminen antoi vielä lisä terävyyttä hänen puheenvuoroihinsa.

     Instituution pitkällä perinteellä on myös pitkä varjonsa. Kun ei ole perineitä puutua selvästi poliittisiin virkanimityksiin, niin kukaan oikeuskansleri ei myöskään puutu. Linjan muuttamien olisi pienimuotoien järkytys puolue-eliitille, esittelijöille, ministereille ja hallitukselle.

     Puolueilta on turhaa huutaa apua räikeiden poliittisen nimitysten lopettamiseen. Päinvastoin ministerille on annettu vapaat kädet nimittää virkoihin haluamansa henkilö. Asian tekee ongelmalliseksi myös se, että avautuvaan seuraan kanslerin postiin pätevät henkilöt eivät uskalla etukäteen markkinoida itseään poliittisiin virkanimityksiin puuttujina. Tämä takaisi, ettei heitä valita.