Kullakin on lähipiirisään
niin sanottu valittajatyppi, jolle kukaan ei viitsi enää edes vastata, koska
epäkohtien listoja pulppuaa jatkuvasti. Mutta jos valittaja sattuu olemaan
sairauksistaan monipuolisesti läheisilleen ja kavereilleen asiantuntuvilta
vaikuttavia luentoja pitäjä, kannattaa olla varuillaan.
Vaikeuksien ja etenkin kivun
sietäminen on yksilöllistä. Se on todistettu. Mutta mutta. Suhtaudutaan vielä
kivuistaan vollottaviin varauksin.
Sillä jos otetaan umpimähkää
1000 koehenkilöä kivunsietomittauksiin, noin 90 prosenttia heistä ovat
normaaleja. Loput 10 prosentista jakaantuvat niin, että toisella äärilaidalla
on muutamia, jotka tuntevat kivun suurena ja toisella laidalla, jotka eivät juuri
tunne kipua. Tämä normaalijakauma osoittaa, että yksi miljoonasta tuntee kivun
hyvin suurena ja yksi miljoonasta ei tunne kipua lainkaan.
Lontoon Kings Collegen fysiologian
professori Stephen McMahon tutkii hyvin vähän kipua kokevia henkilöitä. Heitä
on noin yksi miljoonasta. Heillä elinajanodote on tavallista lyhempi ja he
hikoilevat vähemmän. Heillä tuntohermojen solujen kanavia ohjaava geeni on
vioittunut (Yliopisto-lehti, Juha Merimaa 19.12.2014).
Arkielämän ohjeeksi tämän
perusteella voi antaa, että hammaslääkärin pelkoa ei voi perustella suureella
kipukynnyksen alenemisella, itsepetosta. Pitää vain pikku hiljaa opetella ja totutella
istumaan vaakatuolissa rentona.
Kommentit
Lähetä kommentti