1321. Eroon unisesta kuivettuneesta seurakunnasta

     Seuraavaan hallitukseen tähyävät puolueet toimivat nyt eduskunnassa hiljaisesti ja arvokkaasti miettein miten menestyä vaaleissa.  Puolueet laidasta laitaan liputtavat strategisen hallitusohjelman puolesta. Kokeneet poliitikot kyllä ymmärtävät, että peli on shakkia eikä tammea eikä sen kulkua voi etukäteen paperille piirtää.

     Pitkän linjan politiikan toimittaja Timo Haapala sanoi hiljattain televisiossa jo unohtuneen legendaarisen tosiasian, että kaikki muuttuu, kun äänet on laskettu. Hyvä on, jos sen jälkeen saadaan kasaan suuntia antava väljä ohjelma, jossa myöhemmin asetetaan 5-7 strategista päätavoitetta, joiden alla voisi olla 4-5 kärkihanketta.

     Mitä siten tapahtuu? Mikä taho ottaa vastuun konkreettisista tavoitteista ja niiden seurannasta? Hallinnonalansa ministeri tähän ei itse kykene jo senkin takia, että yksi tavoite ja toimenpide voi koskea useiden ministereiden vastuualueita.

    Kokemuksien perusteella tällainen ohjelmaperusteinen strateginen suunnittelu ja seuranta Suomen kaltaisessa monipuoluejärjestelmässä ei onnistu, ei vaikka perustettaisiin uusia ministerivaliokuntia.

     Tähän haasteeseen Sipilä sanoi Taloussanomissa: ”Kaikki tämä vaatii luottamusta hallituspuolueiden välillä.”

     Luottamus ja sitoutuneisuus edellyttävät myös, että ministerit hillitsevät loputonta mielenkiintoaan puolueen etuja kohtaan. Toisaalta Sipilä soveltaa pääministerinä suoraan yritysmaailman saneerausoppeja. Näin hän on tehnyt jo puoluetoimistossaan. Jo tässä saatetaan joutua törmäyskurssille muiden hallituspuolueiden kanssa

      Yksi keino saneeraus-, uudistus- ja päätöksentekokykyiseen hallitustyöskentelyyn pääsemiseksi oli unohtaa ministereiden ministeriöjohtaminen taka-alalle. Tämän tilalle talouspoliittisesta ministerivaliokunnasta (TALPO) tulisi kehittää elin, jossa johdetaan hallituksen strategista työskentelyä, aivan kuin yrityksessä.  

     Silloin TALPO olisi hallituksen johtoryhmän kaltainen työkalu, jossa kaikki tärkeät päätökset ja niiden seuranta tehdään riippumatta siitä, minkä hallinnonalan kuuluvasta asiasta on ja miltä ”momentilta” rahat tulevat. Tällöin ministeriön vastuulle jäävät asiat voivat hoitua entisillä periaatteilla, mutta toivon mukaan nykyistä tehokkaimmilla malleilla.