Tulli on legendaarinen
virasto. Aikoinaan pääjohtaja Uittoa pelättiin laajasti Tallukan seminaareissa,
pitkälle turhaan. Jermu Laine oli demokraatti ja kuuntelija, mutta tarvittaessa
kipakka. Heillä kummallakin oli laaja yleissivistys ja finanssitalouden asiantuntemus.
He ymmärsivät verkostojen merkityksen sisäisessä johtamisessa.
Tulli on myös uskomattoman
mutkikas organisaatio, ”Hangosta Petsamoon”. Mutkikkuus johtuu viraston tehtävistä.
Ne ulottuvat finanssihallinosta rikostutkintaan. Alan lainsäädäntö on moniselitteistä ja
runsasta, toimipisteitä on lukuisia ympäri maata. On myös monenlaista toimintamuotoa
ja –tapaa, monenkirjava asiakaskuntaa,
johtamisen ongelmia, henkilöjärjestöjen paineita ja vaatimuksia, teknologian tökkimistä,
jne.
Jos ei pääse selville sisäisistä
säikeistä, joiden varassa virasto pyörii, sitä on vaikea johtaa. Tämä on
käytännössä todettu tosiasia.
Tähän rivakka pomo voi sanoa,
ettei menneisyyttä tarvitse tuntea, pitää vain valita oikea suunta. Periaatteessa
tämä pitää paikkansa. Mutta viisas pomo perehtyy huolella organisaationsa. Ei Tullilla
niin kiire ole, ettei ehdi katsomaan mihin astuu. On kuitenkin totta, että Tullissakin
on perinneliimaa, joka estää kehittämisen asettumista samaan uomaan.
IS:n verkkosivuilla
julkistettu virkavapaalla olevan pääjohtaja Antti Hartikaisen sähköpostiviesti
osoitti kypsymättömyyttä. Se oli kuin pirteän koulupojan hönkäisy ilmaan. Tältä
pojalta on vaikeaa palata virkaatekeväksii pääjohtajaksi, etenkin kun näyttää
karttuvan vääränlaista kokemusta.
Kommentit
Lähetä kommentti