1333. Venäjä vääryyksiä korjaamassa

     1920-luvun Pariisi edusti avantgardisteille naurua, ilottelua ja provokaatiota. Kansakunnat eivät yleensä näin tee. Tuore Obaman puhe kansakunnalle oli kuitenkin lajissaan iloinen, itsevarma ja kannustava. Samaan aikaa Venäjän ulkoministerin Lavrov tylytti Yhdysvaltoja maailman johtamiseen pyrkimisestä. Maailmat kohtasivat: toinen puhuu iloisesta tulevaisuudet ja toinen peitellysti katkerasta menneisyydestä.

     Venäjän luisuminen nykyiseen tilaan, jonka ankeuden kuvaamisesta puuttuvat tavalliset taloustieteen termit, on kuitenkin looginen.  1700-luvun lopulla amerikkalaisten kerätessä höyryjä pannuihinsa Pietari ja Katariina Suuren Venäjää makasi paikallaan tiluksiaan vahtien ja sitä sieltä täältä laajentaen.

     Neuvostoliitto osoittautui katastrofiksi. Tämä katastrofivaltio kuitenkin pelasti Euroopan, mihin Yhdysvallat ei olisi yksin kyennyt. Englanti oli apupojan roolissa Eurooppa-projektissa.

     Kommunismin luhistuessa ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä polkuja kehittyvän teollisuusmaan urille. Hyvä kun ei tullut sisällissotaa ja ydinpommit räjähdelleet. Kuvaavaa on, että kehitysmaa Mosambik nousee nyt riuskasti jaloilleen entisen siirtomaaherrojen portugalilaisten pyrkiessä maahan töihin

     Nyt suuresta isänmaallisesta sodasta ja maan valtavasta pinta-alasta kumpuava venäjä-itsetunto ja muun maailman kunnioituksen puute huutavat huomiota ja arvostusta. Maa on suuri, kaunis ja ruma, mutta se on venäläisten.

     Turha arvailla Putinin suunnitelmia. Maasta ei kuitenkaan lähitulevaisuudessa tule demokraattista teollisuusvaltiota, vaan se hakee muun maailman arvonantoa enemmän tai vähemmän kontaktietäisyydelle hakeutuvasta ulkopolitiikasta ja arvaamattomuudestaan.