2643. Ylen Jälkipörssi löi vahvan muurin velan oton jatkamisen eteen

Ylen Jälkipörssi kiivaili valtion velan ottamisesta ja sen jälkilaskusta tuleville sukupolville. Jälkilasku on teoriassa totta ja myös ajankohtainen vastuu kysymys nyt vallassa oleville päättäjille. Pitkä katsaus historiaan antaa kuitenkin viiteitä siitä, että valtion velka on hyvin pitkälle riippuvainen setelikoneen kierroksista, kunhan inflaation kehitys pidetään aisoissa.

Jälkipörssistä huolimatta pään raavintaa aiheuttavia murheita ovat, miten rahoitamme, terveys- ja vanhushuollon sekä miten pääsemme hiilineutraalin yhteiskuntaan vuoteen 2035 mennessä Keskustan elinkeinopolitiikalla. Esiin nousee aidosti ja poliittisista syistä kansanedustajien toivomukset sairaanhoitajien palkan korotuksista.

Nuorisopsykiatria kaipaa myös huomattava tasokorotusta rahoitukseensa. Se on tosi totta.

Infrastruktuurimme tiet, raiteet ja väylät huutavat miljardien euroja. Tällä tantereella sotaretkemme on päättymätön, kuten sota-ajan Röhön ranta kappaleessa laulettiin.

Kun kokoomus ja osin Perussuomalaiset ovat jyrkästi velan ottoa vastaan, niin mistä leikataan. Tämä jäi vastausta vaille.

Jälkipörssi mörisi ja puhui taloustieteilijöiden ammattislangilla, miten valtion pitää olla pitkäjänteinen suurten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Pörssi löi vahvan muurin velan oton jatkamisen eteen. Kehyskin ylitetään kahdella miljardilla eurolla. Rahoituksesta ei taaskaan puhuttu mitään. Eikö nyt tämä riitä nälästä ja velasta kärsiville nelosluokan kansanryhmälle?

Mitä sukupolvi, joka haluaa minulle nyt ja heti, ajattelee? Valta osa minyhe porukkaa ei välitä sen taivallista pitkistä nuoteista eikä tauko merkeistä, vaan miten eletään nyt ja huomenna.

Muutama vuosikymmen siten Vanhasen hallituksen aikaan kiivailtiin noudattaako talouden kehitys vaaka suoraa viiva, v-käyrää tai tupla W-käyrää. Kukaan ei muista jälkikäteen ilman tarkistusta millaista käyrää silloin todellisuudessa mentiin, ei ainakaan kukaan jälkipörssiläisistä.

Tämä pieni hipaisu taloustieteilijöiden aarrearkun verhoon paljastaa ikävästi, ettei taloustiede välttämättä ole tiedettä, joka voitaisiin toistoilla todistaa.  Se ei tee siitä kuitenkaan arvotonta, koska sitä harjoittavat joutuvat tosissaan tervettä järkeä hyväksi käyttäen pohtimaan, mistä olemme tulossa ja menemmekö itään vai länteen.