2639. Hän salasi huolellisesti tyytyväisyytensä, sillä kateus on ansaittava

Päivän HS:ssä Annukka Mutanen otti laajan horisontin urheilun ja sen merkityksen tarkastelussa. Asiaa voi lähestyä myös alhaalta ylöspäin yksilön näkökulmasta.

Nuorena harrastin kymmenkuntaa eri lajia, ei kuitenkaan hiihtämistä. Tämä laji jäi totaalisesti pois joutuessani sitä tekemään pakon sanelemana yhdeksän ja kymmenen vuotiaana koulupäivän lopusta ilta hämärään. Muutettuani kirkonkylään arsenaali laajeni luistelusta painon nostoon. En ollut huippu-urheilija, vaikka pääsin SVUL: leiritykseen. Joka tapauksessa pystyin kehittämään kehoani monipuolisesti. Tämä voi haiskahtaa itsekehulta, mutta urheilijan olin tavallinen taavi.

Taaviudesta huolimatta myöhemmin urheilusta koitui minulle monia hyötyjä. Sen ansiosta armeija-aikanani sain viikkojen lomaa kilpailu matkojen takia ja ennen kaikkea jotokset eivät rasittaneet juuri mitenkään. Urheiluajalla tutustuin moniin lajinsa huipulle tähtääviin kavereihin.

Vanhuudessa hyödyt ovat todella merkittäviä. Luun tiheysmittaus voi päätyä tuloksen. että enää ei tarvitse tulla mittauttamaan kallon kovuutta ja polvien sitkeyttä. Tasapainon säilyttäminen horjahdustilanteessa käy paljon paremmin, jos pohkeissa on poweria . Todennäköisesti ilman urheilua kalloni parhaimmassakin tapauksessa olisi täynnä kuhmuja jopa murtumia ilman urheilua. Portaiden nousu yläkertaan onnistuu turvallisemman kuin huonojalkaisilla. Kaikenlainen tavaroiden nostelu ja siirtely suju melko mukavasti, vaikka ikä karttuu.

Jotta kunto vanhana säilyy, se vaatii normi liikuntaa, vaikkapa sauvakävelyä. Ihmeeksi olen huomannut sen, että jos nuorena on omannut vahvan lihaksiston, sen rapautumisen korjaaminen käy helpommin kuin urheilemattomilla. Verrokkina on ystäväpiiri henkilöt. Se tavallaan on piilossa, mutta pulpahtaa esille vanhusten normiliikunnalla.

Mutta otetaan esille vääjäämättömät varjopuolet. Voi saada koko loppuiän vaivaavan selkäsäryn. Nostamin on vaivaloista, vaikka voimaa olisi, mutta selkä rutisee. Lonkatkaan eivät säily priimakunnossa ja äveely ontuu. Käsiä ei välttämättä saa edes pyöritettyä pään yli.

Kaikesta tästä huolimatta vanhan ihmisen taival voi päätyä yhtäkkiä. Tätä ei saa jäädä odottamaan, vaan pitää jatkaa matkaa kevenevällä treeneillä ja jos mahdollista kevenevällä mielenmaisemalla.