2852. Euroopan diktaattorit rautahäkeissään

Aloitetaan kaikkein onnekkaimmalta Espanja Francosta. Hän toimi 1930-luvulla Marokon heimotaistelujen sankarina vaihtaen puolta sen mukaan, mistä hän kulloinkin hyötyi eniten. Joskus hyödyn tavoittelussa oli tyydyttävä vain oman henkikullan säästämiseen. Espanjan sisällissodassa hän oli kohonnut melko korkeaan asemaan maan ylimystöä mairitellen ja sen määräämien henkilöiden likvidointien ansiosata. Näin hänestä tuli ylimystön käsikassara elintilan raivaamiseksi yhä harventumalle yläluokan vallan käyttäjille. Lopulta hän oli se, joka säästyi surmaamiselta.

Hän osui kultasuoneen Yhdysvaltojen halutessa lentotukikohdan maasta. Tähän Franco tieteinkin suostui saaden vastalahjaksii ruoka apua nälänhädässä olevalle kansalle. Tosiasiassa ruoka meni suoraan mustaan pörssiin, jonka suurin hyödyn saaja oli itse Franco. Hän hallitsi jo vähän rauhoittuneena surmauttaen kuitenkin noin puolimiljoonaa kansalaista kuolinvuoteensa 1975 saakka. Tänä päivänäkin kansalaisten etsivät läheistensä ruumiita pitkin Espanjan tasankoja.

Ei des Don Mussolini uskaltanut hyökätä Espanjaan, vaikka mies muutoin möyrysi lentokoneilla tuotujen joukkojen avulla Etiopiassa ja Sudanissa. Näin hän kuvitteli muodostavansa SuurItalian. Tämän suurmaan aikaan saamiseksi hän jakoi hyökkäilyä Kreikan kimppuun, mistä A. Hitler tuli hänet pelastamaan raskailta tappiolta. Don Mussolini oli niin fasistimielinen, että hänet piti hirttää kaksi kertaa. Ensimmäiseltä hirttämiseltä hänet tuli pelastamaan vuoren huipun linnakkeesta Hitlerin liitokoneet. Toinen kerta oli jo liikaa miehen hengelle. Mies roikkui torilla alaspäin hirttosilmukka kaulassa kansan sylkemänä.

Josip Tito oli Jugoslavian pystyssä pitävä voima eri kansallisuuksien repiessä maata eri suuntiini. Tito oli niin itsevaltias, ettei hän välittänyt Neuvostoliiton ukaaseista, vaan hallitsi maata rautaisella kurilla. Kun hän kuoli, maassa alkoi raaka sisällisota, minkä seurauksena maa jakautui lähes kymmeneksi eri valtioksi. Kosovo serbimaan sisällä kahakoi vieläkin. Hän koki luonnollisen kuoleman kauniin vaimonsa rinnalla.

Romania ei ollut hauskaa maa, kun sitä hallitsi Nicolae Ceausescu. Hänen kaupunki asunnossaan oli tuhat huonetta. Hänen aikanaan maa onnisti näyttelemään menestyvää valtiota, jossa vieraat ampuivat nojatuoleissa kesytettyjä fasaaneja. Taisi yksi ampuja olla itse Kekkonen. Hänen vallasta lähdössään oli sekä komiikka että draamaa. Kerrotaan vain koominen osio. Loppu aikoinaan hänellä oli tapana tulla parvekkeelle vilkuttamaan hurraavalla kansalle. Erään päivä hänen tulleessa vilkuttamaan, hän ei hetkeen tajunnut, ettei kansa vilkuttanutkaan takaisin. Hän kuitenkin urhoollisesi jatkoi luullen, ettei kansa ollut huomannut häntä. Hetken päästä kansa tule lähemmäksi raivoamaan parvekkeen ala puolelle. On historiallinen kuva siitä, kun hänen tekohymyilevät kasvoansa vähitellen vääntyvät irvitykseen raivoisan kansan edessä. Hetken päästä hän nousee helikopteriin ja sen laskeuduttua miehet ampuvat hänet ja hänen vaimonsa ladon seinää vasten.

Jätän muden diktaattorien käsittelyn myöhempään. Muutoin kirjoituksesta tulee lukijalle epämiellyttävän pitkä.