2851. Vatikaani pani paljon peliin pelastaessaan natsiupseereita tuomioilta

Kenen muukaan suuhun paremmin sopisi sanat ”kehitä karismaasi”, kuin

Nürnbergin tuomioistuimessa itseään puolustavan Albert Speerin suuhun.

Tämä mies kuului Hitlerin lähipiiriin ollen Sudenpesässä kuin kotanaan.

Nürbnergissä hän välttyi hirttotuomiolta vetoavilla ja karismaattisilla

esiintymisellään tuomarein edessä. Speer pani kaiken harjoittelemansa

 puhetaidon peliin myöntämällä tehneensä

valtiorakennusten prameat piirustukset ja kaunistelemalla kaivosorjien

 orjien pelastamista tehdastyöhön. Hän ei maininnut sanakaan näiden

vapautettujen miesten välittömästä siirtämisestä kallion sisäisiin

ammustehtaisiin ja V1 ja V2 ohjuksien raakatyön ja kokeilijoiksi ohjusten

kuolettaviin laukaisemisyrityksiin, joissa kuoli satoja orjatyöläisiä.

Toinen hirmuherra Herman Göring yritti vimmaisilla puheillaan puhdistaa

maineensa vetoamalla maailman kuluun ”tottelin esimiehen käskyjä”

fraasiin Nürbergissä. Tuomion kuultuaan Göring puraisi salassa pitämänsä

myrkky kapselin jääden näin vaille hirttämistä.

Propaganda ministeri Joseph Goebbelsin vaimo myrkytti kuusi tytärtään kauniiseen riviin  ja heti perään miehensä ja itsenä. Sekava Heinrich Himmler yritti kiivetä vuorille, jossa hänet ampui rivisotilas.

Mutta mitä tapahtui kymmenille tuhansille koulutetuille natsiupseereille. Se on ikävää kuultavaa. Osan heistä kaappasivat Neuvostoliito ja Yhdysvallat tiedustelu- ja vakoilutehtäviin. He olivat erittäin kysyttyä eksperttityövoimaa. Paavin Vatikaani otti myös tehtäväkseen hankkia natsiupseereille väärennetyt henkilöpaperit tai toimitta heidät suoraan Etelä-Amerikkaan lähteviin laivoihin. Tämä oli kuuluisa Vatikaanin reitti.

Yksi suurimmistä lähtijöistä oli roistolääkäri Josef Mengele, joka loi Argentiinassa hyvän lääkäripraktiikka uraan. Ehkä kammottavin rikollinen ihmiskuntaa kohtaan oli kuitenkin Adolf Eichmann. Hän suunnitteli reitit aikatauluineen junat täyteen viattomia ihmisiä keskitysleireihin kaasutettaviksi. Vatikaani järjesti ja ”palkitsi” myös hänet Argentiinan matkalla.

Oikeutetusti Israel koki Josef Eichmannin roistojen roistoksi ja kaappasi hänet Israeliin tuomioistuimeen tuomittavaksi 1960-luvun alussa. Hän kuoli katumatta hirttämällä.

On selvää, ettei nykyistä Saksaa voi eikä saa syyttää millään lailla Hitlerin valtakunnan rikoksista, mutta ne ovat jättäneet jälkiä syvälle alimmaksi tunne kerroksiin. Saksalaiset ovat järjestäneet muistotilaisuuksia ja rakentaneet mieleenpainuvan muistomerkin kunnioittamaan uhreja ja heidän omaisiaan ja viime kädessä asettaneet stop merkin sodan kaltaisille kauheuksille.

Kun nyt uusi liitokansleri Scholz etsii esikuntansa kanssa idän politiikan linjoja, niiden on oltava Merkelin politiikan lailla realistisia. Suomi oli saman kaltaisessa, mutta pienemmässä traumassa 1920-luvun alussa. Maamme selvisi siitä, mutta vielä 1960-luvun alussa kierrellessäni etelän suutilojen ojitustöissä, kohtasin kohtelussani menneisyyden kaikuja. Ehkä se johtui pohjalaisesta luonteestani, joka ei ole hanakka ottaman vastaan kaiken maailman käskyjä.