2835. Historiallisilla argumentilla tulkittuna Suomen ja Ruotsin sotilasyhteistyö ei pelitä

En haluasi verrata Ruotsein sotilaallista puolustusta kahteen herraan Svenssoniin ja Sjöströmiin, jotka sotainnossaan 1941 alkoivat kaivaa Öölannin saaren kanavaa tarkoituksena estää saksalaisten enenemien Ruotsin. Miehet ottivat työnsä tosissaan ja saivatkin jukerrettua jonkinlaisen kurapuron rannasta rantaan.

Jos tämä mielikuva takaraivossa ajattelee vakavasti otettavaa Ruotisin ja Suomen sotilaallista yhteistyötä, pitää olla hereillä eikä pidä odottaa liikoja yhteen hiileen puhaltamiselta. Muistissa on, kuinka Ruotsi lakkautti pakollisen asepalveluksen tai ainakin ajoi sen minimiin. Tässä ahdingossa ruotsalaisia olisi paljon pelastanut isänmaallisuutta korostavan aatteen ylläpitäminen. Tältä idästä katsottuna ruotsalaiset ajattelevat ja tekevät, jos ei nyt aivan päinvastoin, mutta pitävät puheet ja liput matalalla tasolla, jos isänmaalisuudesta on kyse. Isänmaallisuus kyllä pelittää ulkomaankaupassa, jossa maalla on näyttöä hengen ja materian tuotteissa, ABBA:ssa ja Volvossa. Kauppa pelitti toisen maailmansodan aikanakin Ruotsin kärrätessä terästä ja sähkötarvikkeita natsi Saksaan.

Toisessa kapitalismin suurmaassa Yhdysvalloissa ei tulisi kuuloonkaan olla pitämättä maan lippua portin tai ulko-oven pielessä. Maa vilisee mitä erilaisimpia isänmaallisuutta hehkuttavia paraateja ja marsseja. Ei voi kiistää, etteikö Yhdysvalloissa näkyisi veteraanien aliarvostusta, muttei se ei tarkoita isänmaalisuuden unohtamista. Joskus tulee mieleen, että vaikuttaako kansakunnan isänmaallisuuteen maan käymä sisäsällisota. Yhdysvaltoihin ja Suomeen se pätee. Afrikan maiden sisällissodat näyttävät jatkuvan ikuisuuteen. Sosiologit ovat varmaan jo tutkinet aihetta, ja voisivat aiheesta jotain sanoa.