Ministesri Kyllönen potki aikoinaan liikenneviraston pääjojohtaja Juhani Tervalan pellolle. Oli kova temppu ministeriltä antaa lähtöpassit hallinnon ikonille Tervalalle. Sisäpiiri sen rankkuden ainakin tietää. Oven näyttäminen oli kuitenkin oikein, koska Tervala pelasi pokeria valtion määrärahoilla ja sekoitti jopa eduskunnan pasamat hetkeksi. Yhtä kova temppu Kyllöseltä oli panna hetimmin uusiksi ajokorttilaki opetuslupa-ajokortin osoittautuessa liian kalliiksi. Kyllönen otti kansalaisten palautteen kiitettävän nopeasti huomioon. Harva ministeri pystyy tähän. Kyllöselle myös tästä ruusuja. Kataisen rasittuneesta olemuksesta näkee, että hän on jo pitkää kantanut raskasta salkkua ministerinä. Urpilainen seurailee persässä. On kohtuutonta, että viiime hallituksissa samat henkilöt ministerinä on pantu kantamaan lähes vuosikymmen pituista rankaa vastuuta. Ei ministeritkään tällaiseen työtaakaan pysty, kun ei johtavat virkamiehetkään ilman työkiertoa siihen kykene. Vai valtako motivoi? Mutta Kyllöseen. Siinä on meidän rautarouva.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti