Käsikirjojen mukaan liikennelentokoneet laskeutuvat 3 asteen jatkuvassa liukukulmassa 10 - 15 kilometriä ennen kenttää.
Käytännössä tähän ei päästä juuri milloinkaan sään, muun liikenteen tai ohjaajien takia, vaan kone joutuu käyttämään pysyäkseen laskeutumisreitillä lähes vuoronperään laskeutumissiivekkeitä ja moottoreita, jolloin syntyy voimasta aerodynaamista ja moottorimelua maata kohti.
Ison liikennekoneen lentäessä pitkän matkan matalalla sen aiheuttaman häiritsevän melun pinta-ala kohtisuoraan maata kohti on suuri. Tätä pinta-alaa voidaan tehokkaasti pienentää, jos kone lentää laskeutumisessa mahdollisemman pitkään esimerkiksi 600 metrin korkeudessa 250 metrin sijasta, koska desibelitaso on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
Turvallisuudesta ei tarvitse tinkiä. Tällainen laskeutuminen edellyttää kuitenkin moottoreiden voimakasta käyttämistä lähellä kenttää, mikä lisää polttoainekuluja. Tällöin laskeutumisen finaalin alkuosa olisi nykyistä jyrkempi ja loppuosa samankaltainen kuin nousussa, tietenkin päinvastaisessa järjestyksessä. Tähän pääsemistä helpottaa se, että kone on kevyempi laskeutumisessa kuin nousussa.
Nyt isojen liikennekoneiden lentokorkeus viiden kilometrin etäisyydeltä kentästä laskeutuessa on noin 250 metriä. Nämä ovat maasta mitattuja arvoja. Jos lentokoreus nostettaisiin 500 metriin, maahan tuleva melutaso laskisi 75 prosenttia.
Entisen ilmailulaitoksen käsityksiä aiheesta voi lukea esimerkiksi osoitteesta (mm. sivu 31).
http://www.finavia.fi/files/finavia/ymparistoraportit_pdf/Ilmailulaitoksen_ymparistoraportti_2001.pdf
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti