Tilaaja-tuottaja-malliin näyttää kohdistuvan yhä suuremmassa määrin odotuksia julkisen sektorin tuottavuuden kohottamisessa.
Mallia on käytetty sekä näennäismarkkinoilla, kuten viranomaisorganisaation ja liikelaitoksen sisällä, että vapailla markkinoilla, kuten terveydenhoidossa (jonojen lyhentämiset) ja vanhushuollossa, jne.
Mallin käyttäminen sisäisillä markkinoilla ei tietenkään tuo kuin normaalit toiminnan tehostamisedut, jotka voidaan saavuttaa muillakin toimenpiteillä, kuten sisäisten tuotteiden ja palvelujen määrittämisellä sekä hyvällä kustannuslaskennalla ja seurannalla. Kyse ei siis ole kovin uudesta asiasta.
Sen sijaan kun kyse on vapaille markkinoille menemisestä, tilanne muuttuu radikaalisti. On aivan eri asia, kun Helsingin Energia soveltaa sisäisessä toiminnassaan tilaaja-tuottaja-mallia, kuin Helsinki kilpailuttaa bussiyhtiöitä.
Markkinoilta tilaamisessa onkin monta mutkaa: on mm. tiedettävä kuka tilaa, mitä ja millä pätevyydellä, miten kilpailutetaan ja valvotaan palvelujen laatua, jne. Miten esimerkiksi yksityisen päivähoito- tai dementiakodin toimintaa valvotaan riittävän tehokkaasti?
On myös vakavasti kysyttävä, onko julkinen sektori kypsä täysin vapautumaan käyttötarkoituksiin sidotuista budjettiraameistaan vapailla markkinoilla operoimiseen. Ei ainakaan nykyisellä kuntarakenteella.
Tästä on yhtenä esimerkkinä erään länsirannikon kaupungin sosiaalitoimen dementiapotilaspaikkojen kilpailuttaminen, jossa sekä tilaajaa että ostajaa oli edustamassa sama henkilö, valitun tuottajan vielä saadessa julkista tukea.
Nyt kun kestävyysvajeen aikana vaaditaan julkisen sektorin tehostamista ja supistamista perusteina markkinalähtöinen tilaaja-tuottaja-malli ja yksityistäminen, pitäisi kertoa, mitä niillä tarkoitetaan.
Jos edelleenkin julkinen sektori olisi maksaja, hyödyt ovat vain tuottavuushyötyjä, ja siksi suhteellisen pieniä. Jos kyse on siitä, että nyt veronmaksajille ilmaisia tai verovaroin tuettuja palveluja siirretään markkinoille veronmaksajan itsensä kokonaan maksettaviksi julkinen sektori ainakin supistuu.
Edessä häämöttää täydellinen sekamelska, jos markkinatielle lähdetään nykyisin eväin, sillä edessä on samanaikaisesti tuotteistamisen, hankintatoimen, kilpailuttamisen, laadun- ja kustannusvalvonnan hallinta sekä uuden hallintokulttuurin omaksuminen, jossa julkishallinto tulee ulos nykyisistä budjettiraameistaan ja -säännöistään markkinoille. Kaiken tämän taustalla odottaa vielä sote- ja kuntauudistus.
Julkisen sektorin tilaaja-tuottaja-mallin laaja käyttö vaatii kovan luokan konserniohjausta. Valitettavasti vain ei ole konsernja eikä ohjausta.
1.9.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti