Olin itse puolustamassa mm. terveyspalvelujen yksitystämistä 1990-luvulla johtajana, luennoillani ja oppikirjoissani. Tilanne oli silloin toinen kuin nyt, koska julkisen sektorin palvelutuotantoa pidettiin paikalle jämähtäneenä ja kilpailulta suojatuna.
Tehtiin mm. seuraavat virheet:
*ei osattu nähdä, kuinka suuri hyppäys ulkoistaminen oli ja kuinka paljon osaamista ja työtä kilpailuttaminen vaatii
*luotettiin liikaa yksityisen sekotorin tehokkuuteen ja aliarviotiin kuntien oma osaaminen ja tuotanto
*unohdetiin, kuka valvoo ja miten koko palveluketjun laatua, vaikuttavuutta ja kustannuksia
*yliarviotiin markkinoiden toimivuus. Kansainvälinen ketju saattoi voittaa paikallisen tarjoiskilpailun alihinoitelulla. Oli jopa tapauksia, jossa ARA myönsi avustusta yleishyödylliselle yhtiölle hoivakodin rakentamiseen. Myöhemmin yhtiö osoittauti osaksi hoivakonernia, jota tuotti kyseisessa kodissa palvelut
Nyt kun kokemuksia on karttunut, niin
*kunnilla pitää olla vankka kilpailuttamisasiantuntemus
*millään ”Sote-alueella” tilannetta ei saa päästää sellaiseksi, että hoitoketjun vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin ei seurata ja tehdä siitä tosiseikkohin perustuvia päätöksiä. Yksittäinen terveyskeskus voi olla vaikka kuinka laadukas ja tehokas, mutta se voi olla ketjussa se osa, joka auheuttaa ketjun hoitojen vaikuttavuuden laskun.
*pitääkin olla selkeästi määritelty kuka sote-aluella vastaa hoitoketjujen ysikkökustannuksista ja kuka vaikuttavuudesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisen suunnittelu tulee antaa alan ammattilaisten tehtäväksi. Ehdottoman tärkeää on, että ammattilaiset laativat vaihtoehdot, joihin perustuen poliitikot tekevät päätöksensä. Vaihtoehdoton suunnittelu johtaa vaihtoehdottomaan näköalaan.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti