Rouva Haukion puhe tuomiokirkossa lähti sydämestä ja tavoitti kuulijoiden sisintä. Sen tasapainoisuus ja kiihkottomuus heijastivat puhujan lämmintä suhtautumista lottajärjestöön ja lotta perinteisiin. Sitä kuunnellessa ajatus ei lähtenyt harhailemaan sotatanterille, vaan se oli rauhan sanoma päättäjille ja kiitollisuuden sanoma lotille. Se oli myös tarkoitettu viestiksi maiden johtajille rauhan säilyttämisen tärkeydestä ja hiljainen huuto rauhan puolesta kaikkialla maailmassa.
Puheesta
välittyi viesti lottaliikkeen monipuolisuudesta ja sukupolvien yli viriävästä humaanisuudesta.
Sodan oloissa lotat muodostivat viimeisen puolustuslinjan, joka ei murtunut,
vaan tarvittaessa muotoutui sodan linjoja noudatellen. Puheesta kaikui rauhan
ja toveruuden sointi, joka oli paikoin lähellä sotaa, mutta niin kaukana militarismista.
Rauhan sanoma presidentin rouvan suusta on tärkeää sodan jälkeisille sukupolville,
koska näin ne voivat asemoida lotat rauhan aatteen sisään, ei passiivisiksi toimijoiksi
vaan aktiivisiksi tekijöiksi.
Haukion
ei tarvinnut mainita tai korostaa lottajärjestön lakkauttamista, sillä valvontakomission
toimet lottia kohtaan olivat voittajien eleitä liikettä kohtaan. En kuullut
puheessa mainintaa valvontakomissiosta, ei edes sivulauseessa. Tosi asia on, että
lottatoiminta virisi kasvuun kylmän sodan päätyttyä ja kukoistaa edelleen. Silloin tapahtui myös veteraanien kunnianpalautus.
Isäni otti kaapistaan esille sotilas pukunsa arvomerkkeineen ja lähti kaveri porukassa
Ruotsin laivalle risteilylle. Kaikki tahoivat tarjota. Luulen saamaa arvonpalautusta myös lotta asusteille.
Esityksenä
puhe oli mestariluokan tasoa.
Kommentit
Lähetä kommentti