1908. Tuhlari veljespari kesälomalla

      Itse kuin varmaankin toivoo saavansa laadukkaita terveyspalveluja oikeaan aikaan. Nyt aatteeseen kuuluu valinnan vapaus, millä ei ole mitään tekemistä laadun kanssa, sillä hoito on tieteeseen perustuvaa ja muut kuin lääkärit, eivät pysty arvioimaan ”ostamansa” hoidon laatua puhumattakaan sen pitkäaikaisvaikutuksia. Toisaalta kun hallitus lupaa tasalaatua, niin valinnan vapaudelta putoa jo lattiaparrutkin.

     Onkin surullista havaita, kuinka Suomen suurimmat reformit perustuvat pelkään näkemykselliseen ja aatteelliseen johtamiseen, jonka maine on maailmanlaajuisesti kyseenalainen. Näkemyksessä hyvän johtaminen edellyttämä todistettuun tai koeteltuun tietoon perustuva päätöksenteko jää taka-alalle tai kokonaan pois. Usein faktoja e des haluta kuulla, mikä koskee erityisesti terveyspalvelureformia. Emeritus professori Kekomäki on jatkuvasti varoittanut yhtiöittämisen vaaroista, mutta kuuloille korville on sanoma mennyt. Harva uskaltaa jättää terveyttään näkemykseen perustuvan hoidon varaan kuten homeopatian.

     Terveyspalvelujen reformaattoreiden kannattaa lukea Juha Mikkosen  http://www.hs.fi/paivanlehti/20052016/a1463632060967 artikkeli. Sen keskeinen kansainvälisesti tunnustettu tieteellinen sanoma on, että terveyspalvelu ei ole tavanomainen tuote ja siihen eivät sovi markkinamekanismien käyttö. Markkinamekanismeissa kollektiivien vastuu hämärtyy ja epätasa-arvo lisääntyy. Erityisesti tämä tulee esille varakkaiden ottamien sairasvakuutuksien lisääntymisenä, mikä näkyy vähäosaisten potilasmaksujen kohoamisena.

     Yhdysvallat on kuuluisa kalliista yhtiöittämiseen ja sairasvakuutukseen perustuvasta terveydenhoidostaan. Se on maailman kallein alan systeemi. Tämä tuhlari-veli aiheuttaa lisäkustannuksia myös yhtiöittämisen seurauksena tulevilla lukuisilla sopimus-, markkinointi- ja hallintokustannuksilla. Näin tulee käymään myös Suomessa.

     Suomen toiselta tuhlari veljeltä, maakunta-veljeltä, pitää kysyä, mitä järkeä on jakaa maa 18 alueeseen, jotka tekevät tahoillaan ilman keskusjohtoa yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä tai ovat tekemättä niitä.

     1990-luvun lopulla lääninhallituksien lakkauttamisesta alkanut aluehallinnon myllerrys on jättänyt vieläkin eräät alueviranomiset epävakaaseen ja huonosti organisoituun tilaan. Tämä koskee etenkin ELY-keskuksia ja aluehallintovirastoja ja niiden toimivaltaa suhteessa keskushallintoon. Hyvä esimerkki Talvivaaran tapaus, jonka lupa-asioihin ministerillä ei ollut toimivaltaa, ja jonka jälkiseurauksiin valtion on pumpattava nyt satoja miljardeja euroja.

     Tuhlari-veljespari: terveysreformi ja maakuntauudistus, on jätetty kokonaan isän lempeiden ohjeiden varaan, sillä valtiolla on vain suosituksiin perustuva ote niihin (Päivi Sillanaukee:  (http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/terveydenhuollon-menetelmien-arviointia-uudistetaan). Ei onnistunut sosiaali- ja terveysministeriön 1990 luvulla aloitettu kuntien informaatio-ohjaus, vaan kukin kunta teki ja tekee, mitä haluaa budjettinsa ja normien rajoissa. Näin tulee käymään myös tämän veljesparin kohdalla.

     Hallituksessa on kyllä kykyä käyttää teoreettista ja tutkittua tietoa hyväkseen. Täytyy vain ihmetellä, miksi kalliiksi tulevat aatteet voittavat tervejärkisyyden ja tuhlaavat peruuttamattomasti kansakunnan varoja poliittisten heilahtelujen seurauksena tuhlareiden valtakuntaan.  Jos valtakunnalla meni hyvin, maakuntahallituksesta ei väliä, mutta terveydenhoidosta on väliä kaikissa olosuhteissa.