1907. Esimerkki poliittisen virkanimityksen ja pätevyyteen perustuvan virkanimityksien tuloksenteon eroista

      Vuodesta 2005 lapsiasiamiehenä toiminut keskustalien Maria Kaisa Aula irtisanoutui 2014 tehtävästään toimistonsa liian vähäisten resurssien takia. Neljä henkilöä on toki vähän huomioon ottaen lapsiasiain moninaisuus ja laaja-alaisuus. Tätä ennen Aula oli keskustan kansanedustaja.

     Aulan nimitys oli puhtaasti poliittinen eikä hänellä ollut alan kokemusta ja tarvittavia valmiita alan yhteistyöverkostoja.

     Aula on varmaankin luotettava ja yhteiskunnallisesti ansioitunut henkilö moneen tehtävän, mutta hänen kautensa lapsiasiamiehenä oli vaisu ja näkymätön.

     Aulan erottua virkaan valittiin teologian ja hallintotieteiden maisteri Tuoma Kurttila entinen vanhempain liiton puheenjohtaja, taustaltaan sosiaalidemokraatti.

     Lapsiasiamiehen virassa onnistumisen yksi keskeinen keino on vaikutta kannanotoilla lapsikysymyksessä median kautta. Kun verrataan Aulan ja Kurttilan näkyvyyttä lapsiasioiden hoitamisessa googlen hakujen kautta, ero Kurttilan eduksi suuri on.

     Muiden muassa Kurttila on ottanut useaan kertaan HS:ssä kantaa lapsen varhaiskasvatuksen oikeuden puolesta kritisoiden saamalla hallituksen ja eduskunnan päätöstä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta.

     Verrattaessa Maria Kaisa Aulan ja Tuomas Kurttilan toimintaa edellinen toimi ulos päin matalalla profiililla jälkimmäisen kovilla kannanotoilla lapsien puolesta. Varmaakin Aula oli tarkoin harkinnut strategiansa, mutta lienee selvää, että Kurttilan näkyviin ulostuloihin lapsien puolesta perustuva strategia tuo paremman tuloksen kuin pelkkä näkymätön tausta työ. Onhan lapsikysymys tunteisiin vetoavaa siinä määrin, että kohonneiden tunnetilojen avulla saadaan aikaan myös parannuksia. Tietenkin tarvitaan sekä raakaa kulissien takaista työtä että julkisuustoimintaa.

     Osoittamatta Aula mitenkään sormella ja syyttämättä häntä lapsiasiamieheksi valinnastaan, silloisen hallituksen pelisilmä petti nimityksessä, niin kuin monesti aiemminkin. Puoluekaaderialaisten tai -jäsenten nimittäminen poliittisin perustein virkoihin on moneen kertaan ja monilla tahoilla tuomittu. Tässä tapauksessa kuitenkin molemmilla oli poliittinen tausta. Nyt toteutuu positiivisessa mielessä hyvin moneen kertaan kuultu fraasi, että poliittisuus ei saa olla este virkaan nimittämiseen. Usein jää kuitenkin sanomatta, että pitää olla myös pätevin hakijoista.