1901. Lääkäri Räty Helsingin kaupungin virasta salassa pidettävine tietoineen Terveystalon johtoon

     Kokoomus ja Sipilän lähipiiri katsovat Suomen julkisen sektorin olevan liian suuren suhteessa maan BKT:n. Väite on jatkuvaa ja luonnollista pakinaa niille, jotka katsovat maailmaa vain kardiinien raosta käymättä pihalla tuulettumassa puhumattakaan, että he kävisivät mäen laella katsomassa horisonttiin, jota ilman ei ole mitään.

     Vaikka tutkimuksesta on leikattu, valtion monet laitokset tekevät edelleen soveltavaa tutkimusta valtion instituutioiden rahoituksella. Osa näin syntyvistä innovaatiota jalostuu yksityisen sektorin patenteiksi ja tuottaviksi liiketoimintamalleiksi. Esimerkkejä on useita, kuten kehon biomittari ja jopa Nokian älypuhelimen alkiot.

     Kuljetusala maksaa vain murto-osan siitä, mitä sen pitäisi laskennallisesti maksaa liikenneväylien kuluista. Se sijaa yksityiset henkilöt maksava ylihintaa. Yksitien sektori saa neuvoloissa tarkastettua ja myöhemmin koulutettua henkilökuntaa maksutta käyttöönsä.

     Julkinen sektori on niin antelias, että se maksaa henkilön kalliin lääkärikoulutuksen, ottaa hänet palkalliseen työharjoitteluun ja avaa alan verkostot henkilön käyttöön ja antaa henkilön viedä liikesalisuudet tämän siirtyessä vaikkapa Terveystalon liiketoiminnan johtajaksi. Henkilö siis siirtyy vastuulisesta julkisen sektorin terveyspomon paikalta alan kilpailijan pomotehtäviin vieden mukaan salassa pidettäviä tietoja. Kyseinen henkilö kyllä vakuutti, että salassa pidettävä pysy salassa. Se tiedetään, että minkä tahansa henkilön olleessa urastaan puoluealle velkaa, se maksetaan takaisin.

     Ja hupsis vain, joka kerta kun näitä tapahtuu, lainsäätäjä avaa hetkeksi toisen silmänsä ja välittömästi nukahtaa asiassa herätäkseen taas hetkeksi horroksestaan epäkohdan taas pistäessä nahkaan. Häkämiehen siirtyessä TEM:n ministeritehtävistä EK:on asia kuitattiin nopeasti hiljaisuudella.

     Kohta nähdään kuinka muutamat henkilöt saavat pääjohtajan virat 90 prosenttisella julkisella tuella.

     Summa summarum ennen kuin aletaan puhua julkisen sektorin liiallisesta koosta, kannatta kaivaa tosi asiat esille.