1734. Hälyttäviä tieoja lasten liikkumattomuudesta

     Puolet alaluokkalaista ja yksi viides osa yläluokkalaista liikkuu tarpeeksi. Eilisen IL:n erikoislääkärin jutun mukaan eräät lapset eivät osaa juosta ja pelästyvät hengästymistä. Kuperkeikan teko ei onnistu puhumattakaan leuanvedosta. Tuhansille perheille tutua, että lapset koulusta päästyään menevät lukkojen taakse omiin huoneisiinsa räpläämään kännyköitään ja katsomaa youtubea.

     Se miksi kännykkä voittaa liikkumisen on jo mutkikas kysymys, sillä on myös totta noin 10-15 prosenttia harrasta monipuolisesi liikuntaa. Naapurissa saattaa asua poikia, jotka käyvät yhteensä kymmenen kertaa viikossa jalkapallo-, jääkiekko- ja  säbäharjoituksissa. Vastaavasti toisella puolen on nuorisoa, joka säikähtää sykkeen nousua.

     Ehkä hälyttävin ilmiö on fyysiseen ponnistellun tottumattomuus. Tämä tulee ilmi cooperin testissä, jossa juoksemin lopetetaan kuin seinään kerran huokaisten aikomustakaan ponnistella läkähdyksiin. Tätä voidaan pitää eräänä indikaattorina hyvinvointipalveluin adaptoitumisesta, tottumisesta.

     On väärin syyttä yksinomaan vanhempia ja koulua jälkikasvun vähäisestä liikunnasta. Perimmäiset syyt saavat alkunsa teknologian aiheuttamista elämän tapamuutoksista. Japanissa ja Koreassa on jopa havaintoja jatkuvasta näyttöruutuun tuijottamista johtuvasta likinäköisyyden lisääntymisestä. Onko vain ajan kysymys, milloin evoluutio alkaa supistaa fyysisen voiman edellyttämiä elintoimintoja, keuhkojen tilaavuus pienenee, jne?

     Ylen aamu-tv:ssä tänään esiintynyt Liikkuva koulu-kärkihankeen ohjelmajohtaja Antti Blom toi selkeästi esille liikunnan kantavan voiman merkityksen aikuisiässä. Se joka on nuorena tottunut liikkumaan, elää paremman ja pitemmän elämän.