1708. Tarvitaanko jatkossa kolmen SSS- poliitikon keväällä vannomaa keskinäistä luottamusta

     Hallituskahakka käy kuumana kuin sulaton kita. Sote- loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Hallituksen puoluepamput kelaavat edes takaisin sosiaali- ja terveydenhoidon lähes 10 vuotta vanhoja uusintareseptejään lupaillen kuin tyhjästä kolmen miljardin säästöt vuonna 2029. Liikutaan etiikan rajamailla etenkin, kun ylivoimaisesti eniten hyötyjä tuova vaihtoehto suppeasta aluejaosta on vastatuulessa.

     Nyt on lähes kaikki aluejaot ovat pöydällä, kuntaliitoksista, maakuntiin, aluehallintoon, sairaanhoito- ja erityissaraanhoitopiireihin vanhan läänijaon häämöttäessä myös horisontissa.

     Vuosikausien vatvomisen tuloksena Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa sote- sakramentit. Tämä ylenpalttinen kansan valistaminen pitäisi kohdistua itse asiaan: terveyden ylläpitämiseen ja –hoitoon. Hutilaukauksista ei voi syyttää sutta, vaan politiikojen kyynisen pohjattomia valtapyrkimyksiä.

     Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtiojohdon tehtävänä ei ole riidellä vallasta, viime kädessä turvata kansalaistensa elämä ja yhteisöjensä toiminta.

     Lähes vuosikymmen kestänyt kahakointi tuntuu nyt erityisen pahalta, kun maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan alueilla on noin miljoona ihmistä päivärajojen, sosiaalitukien ja pienten eläkkeiden varassa. Saman aikaan näitä eurooppalaisen mittapuun mukaan alakantissa olevia tukia ja maksuja leikataan roppakaupalla.

     Vaikka hallitus ei kaatuisikaan, voidaan kysyä, miten kestää kolmen SSS-poliitikon hallituksen ensipäivinään vannoma keskinäinen luottamus.