1709. Sipilän johtamistaso on romahtanut pääministerityössä

     Aluksi pitää korostaa, että Sipilän ”tehollinen” työaika pääministerinä lienee kulnut tähän saakka pääasiassa budjettivajeeseen ja sen supistamisen kannalta kohtalonomaisen tärkeisiin tuottavuusloikka- ja sote-reformeihin ”hankepäällikkönä” ja ”reformaattorina”.

    Huippujohtajan ”Sipilän” aktiivinen ja konkreettinen osallistuminen tällaisiin hankkeisiin onkin uusimpien yritysoppien mukaisest ehdottaman tärkeää (Johtajuus, Matti Alahuhta, 2015 s.18).

     Pääministerin henkilökohtaista häärimistä tällä tavalla on silti pidettävä poikkeuksellisen hämmentävänä, jopa suuren luokan virheenä. Pääministerin nopeiden tulkintojen ja päätösten takia voi paljastua, että extempore joudutaan mätkimään uusia takarajoja, niistä joudutaan peräytyään, jne. Silloin uskottavuuden muurista ensimmäiset kivet alkavat tössähdellä nurmikolle.    

     Muurin rapistuminen alkoi jo tätä ennen Sipilän soveltaessa jo hallitusohjelman laadinnassa fläppitauluilla shokeeraavia yritysoppejaan.

     Alahuhta varoittaa menemästä tutulta näyttävälle ja ensinäkemältä hallittavissa oleville ulkopuolisille toimialalle. Alahuhtaa mukaillen kannattaa yleensä suhtautua äärettömän epäluuloisesti tällaisiin valtauksiin, sillä lähempi tarkastelu voi osoittaa, että tutulta tuntuva toimialla voi paljastua kuolettavan erilaiseksi, kuin aluksi kuviteltiin. Eli jo nyt keväällä oli oireita, etteivät julkisen sektorin johtamistapoja muistuttavat   yritysopit välttämättä sovi hallitustyöhön.

     Hallitusohjelma sai kyllä kiitosta sen modernin strategisuutensa takia. Se näyttikin keskittyneeltä ja täsmälliseltä. Mutta toisaalta se jo keväällä vaikutti kumman kuohkealta ja ilmavalta. Moni kuitenkin ajatteli silloin, että niin strategisen suunnitelman pitää näyttääkin.

    Tässä onkin suuri ero strategisen yritysjjohtamisen ja strategisen julkihallinnon johtamisen välillä. Jälkimmäisen pohjalla täytyy olla yrityssuunnittelua huomattavasti enemmän laskelmia ja kypsiä vaihtoehtoja. Tämä puute näkyi nyt selvästi viimeyönä sote- haparoinnissa, ehkä muulloinkin.

     Pitkään jukishallinnossa toimineet tietävät, että asioiden valmistelussa työskentelevät hyvin organisoidusti omat asiantuntijayksikkönsä. Ei ole harvinaista, että asian voi valmistella yksi asiatuntija, laajuus ratkaisee. Valmistelun taso voi tietenkin vaihdella siinä kuin, missä tahansa asiantuntijatyössä. Mutta valmistelun yleinen taso ministeriöissä ja virastoissa on varsin hyvä. Muiden muassa valtiovarainministeriössä se on eriomainen.

     Voitaneen panna Sipilän kokemattomuuden tiliin hänen jollakin omituisella tavalla nuivahko suhtautuminen valmistelijoiden työhön. Tämä voi koskea kyllä myös koko hallitusta.  Ehkä Sipilän nuivuus on samaa perua, kun hänen halunsa olla usein tilanteessa kuin tilanteessa hyökkäilemässä eturintamassa. Eihän tällainen sovi pääministerille, ei ainakaan pidemmän päälle.

     Kaiken kaikkeaan poliittisen johtamisen ytimessä vallitsevat osin toisenlaiset lait kuin yritysjohtamisessa. Yhteistä on, mutta raskaan tason päätöksien valmistelussa, suunnittelussa ja itse päätöksenteossa sekä toimenpanossa on paljon ja tärkeitä vain julkishallinnolle ominaisia piirteitä, kuten tavoitteiden ristiritaisuus, ja mitattavuus, suuri kompromissihakisuuden tarve ja kyky päästä kompremisseihin, vaikutuksien epämääräisyys, jne.  Jos nämä unohdetaan, saatetaan joutua ikäviin selkkauksiin.

     Täytyy valitettavasti todeta, että se yritysjohtamistaso, jolla Sipilä johtaa hallitusta ei sovi eikä riitä juuri mihinkään poliittisen johdon huipulla. Aika on kuitenkin Sipilä puolella kokemuksen karttuessa koko ajan.