1729. Finlandia voittaja Laura Lindstedtin puhe

     Lindstedt sanoi naulan kantaan todetessaan, että Suomen hallituksen tempoileva, mutta ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa tulevaisuuden tunnetta. Voin yhtyä hänen näkemykseensä, että hallituksen pinnallinen tsemppihengi ja pakkolakien kiristysote heikentää alimpien yhteiskuntaluokkien toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa.

     IS:n verkkolehdessä Mika Koskinen otti kantaa puheeseen. Hänen sanomansa oli, että puhe oli puppua ja taiteilijoiden ymmärrys yhteiskuntakritiikistä on pinnallista. Tuekseen Koskien esitti vertailuja Euroopan maiden keskimääräisiin verotuksiin. Hän unohti mainita, kuinka progressiivisesti Suomen alemman keskiluokan verotus kasvava. Koskisen kirjoituksen läpi kuulsi, että kyllä hyvätuloiset osallistuvat taloustalkoisiin eikä köyhän tarvitse odottaa muruja rikkaiden pöydiltä.

     Koskisen kommenttia ei kannatta sen kummemmin pohtia, vaan huomioida Lindstedtin puheen yhteiskuntakritiikki. Se oli poikkeuksellista, tarpeellista ja oikeassa paikassa esitettyä.

     Lindstedt on osittanut omalla esimerkillään, kuinka koulutus kantaa alimmista yhteiskuntaluokista ylöspäin ja kuinka taiteilijan velvollisuus on ottaa kantaa yhteiskunnan kehityspiirteisiin  pelkäämättä apurahojen menetystä. Olisi ollut pelkuruutta jättää kritiikki sanomatta sen takia, että on saanut valtion rahoittaman palkinnon ja Koneen säätiöltä apurahaa.

     Lindstedtin kaltaisia tarvitaan lisää.