1699. Ministeri Grahn-Laaksosen kirje yliopistoille tupsahti suohon

     Vanha sääntö on, että kysymykset paljastavat kysyjän asiantuntemuksen. Tämä näkyi karusti ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoimessa kirjeessä korkeakouluille 28.10. Sen kieli on epämääräinen ja fokus puutuu. Kirje on poliittinen roiskaisu suuntaan, jossa oletetaan korkeakoulujen majailevan. Se osui suolle.

     Ministeri muiden muassa kysyy. – Millä alaoilla aiotte olla maailman kärjessä vuonna 2025? Kysymys paljastaa, että ministeri ja kirjeen kirjoittajat eivät ole perillä tutkimuspressien luonteesta ja miten tutkimukset etenevät.

     Tutkimusala käsite on ensiksi jäsentämisen apuväline ja toiseksi hallinnollinen termi. 2000-luvun tutkimukset etenevät lähinnä ilmiöiden suuntaamina, eivätkä alojen. Hyvänä esimerkkinä ovat aerosolien vaikutuksien ja synteettisen lihan tutkimukset

    Kysymyksen aikajänne vuoteen 2015 mennessä on hölmö. Siihen ei tarvitse vastata.

     Hyvän kuvan tutkimuksen luonteesta saa seuratessa, miten synteettistä lihaa pyritään saamaan aikaan. Rahoitusta hankkeeseen myöntäessään amerikkalainen säätiö ensin selvittää tutkimushankkeen ainut laatuisuuden, merkittävyyden, vetäjän meriitit, johtamiskyvyn ja verkostot. Tähänkö hallituksella on kykyä, kun se suuntaa strategisia lisäpanostuksia tekojen mukaan, kuten kirjeessä todetaan.

     Ministeri on kirjesään hyvin varma, että päällekkäisyyksistä pitää päästä eroon. Synteettisen lihan tutkimuksessa katsotaan suureksi eduksi, että sitä tukivat edistyksellisellä tavoilla muiden muassa USA ja Hollanti. Kun ministeri puhuu tutkimuksesta, niin yhtäkkiä alan toimijoita ei saikaan olla kuin yksi tai muutama, vaikka hän muutoin kannattaa avointa kilpailua.

     Ministeriltä olisi odottanut, että hän olisi käsitellyt jäsentyneemmin erikseen tutkimusprosesseja ja erikseen opetus- ja oppimisprosesseja. Tämä vain lisäsi kirjeen epämääräisyyttä.

     Ideana tulisi olla, että yliopistoista ja korkeakouluista valmistuneilla on osaamista osata jatkaa eteenpäin ja sitä kautta työelämään. Pitää hyväksyä se, ettei ole mitään saavutusten kasaantumista, vaan erilaisten kokeilujen kautta ote työelämästä vahvistuu. Siksi kirjeen oletus, että nyt pitää kouluttaa viiden vuoden päähän avautuville ammateille työvoimaa, on utopiaa. Tässä ei ole mikään maa onnistunut.

     Kirjeen käskyttävä luonne on sitäkin oudompi, kun otetaan huomioon Suomen sijoitus kolmen merkittävimmän yliopistoja vertailevan laitoksen tulokset. Niin mukaan 20000 yliopiston 500 kärkijoukkoon kuuluu yhdeksän suomalaista yliopistoa.