Siirry pääsisältöön

1681. Länsirannan jäätynyt korruptio


     Vuoden 1948 sodan seurauksena noin 700000 palestiinalaista jouti pakenemaan pysyvästi kodeistaan Palestiinasta. On turhaa kiistellä kumman osapuolen kertomukset joukkopakenemisesta ovat totta: sionistien vai palestiinalaisten.

     Kummallakin osapuolella on omat kansalliset myyttiset tarinansa, joita tukevat ja kumoavat toisen osapuolen historian kirjoittajat. Näiden tutkimuksien heikkoutena on arkistojen osittainen kiinni pysyminen ja se, että nämä historioitsijat ovat pääsääntöisesti aikalaisia. Se ei ole hyvä lähtökohta pitävälle historian tutkimukselle ja tulkinnalle.

     Toivottavasti uuden polven ns. radikaalitutkijat tuovat puolin ja toisen uutta arvokasta tietoa.

     Professori Hannu Juusola on kuvannut esitelmässään 17.10.2002 tilannetta näin: Olennaisinta muutoksessa on kenties se, että Israelin syntyhistoria alkaa enemmän ja enemmän menettää kummankin puolen siihen liittämiä, elämää suurempia attribuutteja. Israelin syntyyn liittyneiden osapuolten toimet olivat todellisuudessa usein pikemminkin alhaisia ja surkeita kuin yleviä ja periaatteellisia. Aivan kuten historiassa missä tahansa, milloin tahansa.”

     Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazan alueella kokonaistilanne on antanut jo vuosikymmeniä vaikutelman, että rauhanomaisiin ratkaisuihin ei tosissaan edes pyritä puhumattakaan palestiinalaisvaltion perustamisesta.

     Silminnäkijän kokemana muurin juurella arkitoimet etenevät kuin kafkalaisessa romanissa, välillä kivuliaan verkkaisesti, välillä surrealistisesti kipinöiden, kaiken taustalla epävarmuus, ollako vai ei maanalaisen tunnelman vallassa.

     Paikalliset koulunsa keskyttäneet arabipojat vain lennättävät leijaojaan noituen sen liitämistä muurin väärälle puolelle israelilaissotilaiden tutkittavaksi. Naapuriportaikon vanhus väittää israelilaisen ostaneen vierisestä kerrostalosta huoneiston ja panneen sinne vartijoiksi eritrealaisia turvamiehiä. Nainen mäentörmässä valittaa vesisäiliön tyhjyyttä, jerusalemilaisen monipoliyhtiön hitaus ärsyttää.

     YK:n alaisen Palestiinan pakolaisten avustusjärjestö UNRWA:n kautta on mennyt rahaa palestiinalaisille Oslon kokouksen 1996 jälkeen noin 25 miljardia euroa. Saman verran lienee mennyt yksityisten järjestöjen kautta. Paikallinen asiatuntija ihmetteleekin alueen avustusjärjestöjen valtavaa määrää, päät kolisevat yhteen ja kalliit maasturit jyräävät edes takaisin, samalla kun YK-virkailijat ajava korkeat autonsa hienostoalueen talleihin. Ruotsalainen kiinteistöväittäjä esittelee vieressä hulppeita merinäköala-asuntoja englantilaisille.

    Yhdysvallat tukee Israelia kolmella miljardilla dollarilla vuosittain ja arabimaat noin
miljardilla dollarilla Palestiinan hallintoa.

     On totta, että muiden muassa Gazan ja Israelin välisen kaistalla tehdään raketti-iskuja ja niitä seuraa kostoiskut, jotka tappavat ja tuhoavat palestiinalaisten asuntoja. Tämän säännöllisesti toistuvan hävitykseen korjaamiseksi tarvitaan tietysti valtavasti rahaa. Kokonaisuudessaan palestiinalaisten elintulo ja selviytyminen on hyvin pitkälle kiinni ulkopuolisesta avusta.

     Jerusalemin muurin rajoilla. Gazassa ja Länsirannalla liikkuu vuosittain yhteensä kymmeniä miljardeja euroa rahaa. Tämä ei ole vielä mitenkään huolestuttavaa harmaan talouden ja korruption kannalta. Kun tällainen rahamäärä on isännätöntä, pitää jo huolestua. Kun raha on valvomatonta, pitää huolestua hyvin paljon.

     Kuuden miljardin euron liikevaihdon FIFA:ssa päästiin korruptiossa sentään rikostutkinnan asteelle. Länsirannalla ja Gazan alueella tämä jää haaveeksi. Mutta tämä on pikku juttu verrattuna siihen, mihin koko Lähi-Itä on liikahtamassa Syyrian ja Turkin mukana.

15.1
 Vuoden 1948 sodan seurauksena noin 700000 palestiinalaista jouti pakenemaan pysyvästi kodeistaan Palestiinasta. On turhaa kiistellä kumman osapuolen kertomukset joukkopakenemisesta ovat totta: sionistien vai palestiinalaisten.

     Kummallakin osapuolella on omat kansalliset myyttiset tarinansa, joita tukevat ja kumoavat toisen osapuolen historian kirjoittajat. Näiden tutkimuksien heikkoutena on arkistojen osittainen kiinni pysyminen ja se, että nämä historioitsijat ovat pääsääntöisesti aikalaisia. Se ei ole hyvä lähtökohta pitävälle historian tutkimukselle ja tulkinnalle.

     Toivottavasti uuden polven ns. radikaalitutkijat tuovat puolin ja toisen uutta arvokasta tietoa.

     Professori Hannu Juusola on kuvannut esitelmässään 17.10.2002 tilannetta näin: Olennaisinta muutoksessa on kenties se, että Israelin syntyhistoria alkaa enemmän ja enemmän menettää kummankin puolen siihen liittämiä, elämää suurempia attribuutteja. Israelin syntyyn liittyneiden osapuolten toimet olivat todellisuudessa usein pikemminkin alhaisia ja surkeita kuin yleviä ja periaatteellisia. Aivan kuten historiassa missä tahansa, milloin tahansa.”

     Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazan alueella kokonaistilanne on antanut jo vuosikymmeniä vaikutelman, että rauhanomaisiin ratkaisuihin ei tosissaan edes pyritä puhumattakaan palestiinalaisvaltion perustamisesta.

     Silminnäkijän kokemana muurin juurella arkitoimet etenevät kuin kafkalaisessa romanissa, välillä kivuliaan verkkaisesti, välillä surrealistisesti kipinöiden, kaiken taustalla epävarmuus, ollako vai ei maanalaisen tunnelman vallassa.

     Paikalliset koulunsa keskyttäneet arabipojat vain lennättävät leijaojaan noituen sen liitämistä muurin väärälle puolelle israelilaissotilaiden tutkittavaksi. Naapuriportaikon vanhus väittää israelilaisen ostaneen vierisestä kerrostalosta huoneiston ja panneen sinne vartijoiksi eritrealaisia turvamiehiä. Nainen mäentörmässä valittaa vesisäiliön tyhjyyttä, jerusalemilaisen monipoliyhtiön hitaus ärsyttää.

     YK:n alaisen Palestiinan pakolaisten avustusjärjestö UNRWA:n kautta on mennyt rahaa palestiinalaisille Oslon kokouksen 1996 jälkeen noin 25 miljardia euroa. Saman verran lienee mennyt yksityisten järjestöjen kautta. Paikallinen asiatuntija ihmetteleekin alueen avustusjärjestöjen valtavaa määrää, päät kolisevat yhteen ja kalliit maasturit jyräävät edes takaisin, samalla kun YK-virkailijat ajava korkeat autonsa hienostoalueen talleihin. Ruotsalainen kiinteistöväittäjä esittelee vieressä hulppeita merinäköala-asuntoja englantilaisille.
.15

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

1089. Tuosta vain lonkalta se ei synny - soten menokehysjärjestelmä

     Päivän HS:n mukaan hallitus asettaa sote-uudistuksen osana menokehykset sosiaali- ja terveysmenoille. Kehys kattaisi sekä kuntien että valtion menot. Tämä korvaisi sen, että kuntien tehtävien karsintaa ei voitu toteuttaa järkevässä mittakaavassa.      Aiottu menettely on periaatteessa kelpo yritys pitää alan menot valtakunnallisesti kurissa.      Siihen sisältyy kuitenkin makeahko määrä ongelmia.      Ensiksi kunnilla ei ole yhtenäistä menojen ja kustannusten suunnittelu- ja   kirjausjärjestelmää. Kukin taaplaa tavallaan.      Toiseksi kunnilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä, miten investoinnit ”vyörytetään” kustannuksiksi tehtäville, toimenpiteille, jne.      Kolmanneksi saattaa olla jopa niin, ettei ole tarpeeksi yhtenäistä käsitystä, mitkä ovat menojen ja kustannuksen eroja. Nämä pitää ehdottomasti tunnistaa.      Ko...

2976. Nuoret rumpujen taistelujen uhreina

Nuorten ahdistuksen ja työelämässä paikan löytämisen yhdistelmä voi olla monelle nuorelle haastava yhdistelmä. Heillä on kuitenkin yksi lyömätön etu verrattuna 60 prosenttiin muusta työvoimasta. He ovat nuoria. Nuorilla on dynaamisuutta, joka toisilla on aina pinnalla, tosilla pirskahdellen ja toisilla tarpeen mukaan. Ammun TV:ssa tietokirjailijat Toivanen ja Hagert antoivat kelpo ohjeita muille nuorille. Pitää kuunnella omaa sisintään, mihin ammattiin sen kompassi neula osoittaa ja sen perusteella harkita, mihin kouluttautuu ja missä ammatissa haluaa toimia tulevaisuudessa. On ymmärrettävä, että kotoa voi saada työntöapua ammatinvalintaan. Monet vanhemmat toivovat lapsiensa toimivan samanlaisissa tai sanantyppisissä ammateissa, kuin he itse toimivat. Tämä sisältää hyvää ja pahaa. Jos on perinyt vanhemmiltaan jonkin erityisen lahjakkuus alueen, on selvä, että nuoren tulisi harkita tätä uraa. Jos nuori kuitenkin kirkkaasti näkee, mihin hän tähtää ammatin vallinnassaan, niin se tulee sal...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *