Jos meille ei olisi menneisyyden painolasteja, elämämme olisi parempaa. Hyvä elämähän on sellaista, että meillä on loputon uteliaisuus ja mielenkiinto elämää kohtaan.
Yksilötasolla traumat voivat jatkua arkitasolla konkreettisesti koko elinajan. Sen sijaan valtio voi unohtaa epäkohdat jatkaa omatunto puhtaana eteenpäin. Tämä johtuu vähän ironisoiden sanottuna siitä, että valtioiden omatunnot säilyvät putaana, koska ne eivät käytä omatuntojaan.
Vääryyshistoria on hyviä esimerkkejä puollollaan, kuka muistaa Belgian Kongon 1800-luvulta. Venäjällä maaorjuus lakkautettiin 1800-luvun puolivälissä. Se oli alusta alkaen institutionaalista, valtion harjoittamaa. Se oli myös raakaa käytännön tasolla kartanoiden ja niiden tilanhoitajien harjoittamina. Siellä orjuus muuttui vain toisen laiseksi Neuvostoliiton polttavissa helmoissa.
Nyt Yhdysvaltoin Fergusonissa pulpahtavat pintaan maan vääryyshistorian haamuja. Helsingin yliopiston lehtori Outi Hakolan mukaan helppoja ratkaisuja siellä ei ole tai niitä ei ole lyhyellä aikavälillä lainakaan.
Väitettä siitä, että poliisiin ja oikeuslaitoksen epätasa-arvoista kohtelua ei-valkoiseen väestöön ei olisi, on vaikeaa uskoa. Poliisi ottaa kadulla värillisiltä marijuanat heti taskuista ja haltijat putkaan valkoisten saadessa vain huomautuksen. Sama linja näyttää jatkuvan myös oikeuslaitoksessa. Valtio on institutionalisoinut epätasa-arvon jatkumisen.
Toinen suuri kysymys maassa on aselaki. Se sallii sen, että maa on täynnä käsiaseita. Konetuliaseita saa asemessuilta kuka tahansa. Maan poliittisesti vaikutusvaltainen kiväriliitto on siellä asian ärhäkkä lipunkantaja. Kontrollipolitiikan koventumista kuvaa liiton iskulauseen muuttuminen. Ennen se painotti, että jokaisella on oikeus puolusta itseään ja lähipiiriään, nyt se fraseeraa, että ei ase ammu, vaan ihminen. Tilanteen paranemisen toivoon siinä, että ei-valkoisia syntyy jo tänään enemmän kuin valkoisia.
Yksilötasolla traumat voivat jatkua arkitasolla konkreettisesti koko elinajan. Sen sijaan valtio voi unohtaa epäkohdat jatkaa omatunto puhtaana eteenpäin. Tämä johtuu vähän ironisoiden sanottuna siitä, että valtioiden omatunnot säilyvät putaana, koska ne eivät käytä omatuntojaan.
Vääryyshistoria on hyviä esimerkkejä puollollaan, kuka muistaa Belgian Kongon 1800-luvulta. Venäjällä maaorjuus lakkautettiin 1800-luvun puolivälissä. Se oli alusta alkaen institutionaalista, valtion harjoittamaa. Se oli myös raakaa käytännön tasolla kartanoiden ja niiden tilanhoitajien harjoittamina. Siellä orjuus muuttui vain toisen laiseksi Neuvostoliiton polttavissa helmoissa.
Nyt Yhdysvaltoin Fergusonissa pulpahtavat pintaan maan vääryyshistorian haamuja. Helsingin yliopiston lehtori Outi Hakolan mukaan helppoja ratkaisuja siellä ei ole tai niitä ei ole lyhyellä aikavälillä lainakaan.
Väitettä siitä, että poliisiin ja oikeuslaitoksen epätasa-arvoista kohtelua ei-valkoiseen väestöön ei olisi, on vaikeaa uskoa. Poliisi ottaa kadulla värillisiltä marijuanat heti taskuista ja haltijat putkaan valkoisten saadessa vain huomautuksen. Sama linja näyttää jatkuvan myös oikeuslaitoksessa. Valtio on institutionalisoinut epätasa-arvon jatkumisen.
Toinen suuri kysymys maassa on aselaki. Se sallii sen, että maa on täynnä käsiaseita. Konetuliaseita saa asemessuilta kuka tahansa. Maan poliittisesti vaikutusvaltainen kiväriliitto on siellä asian ärhäkkä lipunkantaja. Kontrollipolitiikan koventumista kuvaa liiton iskulauseen muuttuminen. Ennen se painotti, että jokaisella on oikeus puolusta itseään ja lähipiiriään, nyt se fraseeraa, että ei ase ammu, vaan ihminen. Tilanteen paranemisen toivoon siinä, että ei-valkoisia syntyy jo tänään enemmän kuin valkoisia.
Kommentit
Lähetä kommentti