1185. Poliittisen nimityssotkun mestarillinen rytmi

     ”Poliittiset virkanimitykset ärsyttävät yhtä enemmän” otsakoi Helsingin Sanomat tänään pääkirjoituksessaan. Tämä on totta. Kansa saattaa tulla vielä vihaisemmaksi päästessään lukemaan esittelymuistioita, joiden perusteella nimitys tehdään. Niiden teksteissä viiltää koko matkan poliittisen päättelyn mestarillinen rytmi lopputuloksen ollessa jo kauan kaikille selvä. Mikä libretto! Se pelittää oopperoissa kuukausittain.

     Sipilä kaipasi ilmiantamaan julkisen sektorin turhia töitä.  Tässä yksi: poliittiset nimityslibretot pois.  Näitä käsikirjoituksia ei moderni hallianto tarvitse.

    Onhan tässä jo puhuttu, sanoi isosisä, kun kiveltä putosi. Niin on.  Suomen perustuslaki antaa suoran ohjeen nimittäjille. Ketään ei saa suosia eikä asettaa missään nimitysprosessin vaiheessa eriarvoiseen asemaan.

     Kuten HS viittasi, yksi ratkaisu on etukäteen määritellä toimet, ei siis virat, jotka ovat poliittisia. Täytyy huomata, ettei virka voi olla milloinkaan poliittinen.

     Järeämpi keino puuttua poliittisiin nimityksiin on ylimpien laillisuusvalvojien, eduskuntaa myöten, nykyistä aktiivisempi ote näihin esityksiin. Heidän pitäisi etukäteen julkisesti ilmoittaa, että jos nimityksessä näyttää olevan aineksia perustuslain asianomaisen kohdan  tulkintaan tasa-arvoisesta kohtelusta, he seuraavat prosessia tarkasti.

     Tallaisesta innokkuudesta kyllä voi olla hintansa. Seuraavalla keralla hallitus ei ehkä nimitä näitä mullistajatyyppejä oikeusturvan valvontatehtäviin.

    Seuraavaksi kansa voi vaaleissa ojentaa karhunkättä kieroille nimittäjätyypeille.