1171. Japani, Suomi ja maahanmuutto

     Japanin tuotannon syöksyminen 7 prosentin alamäkeen tänä syksynä oli melkoinen shokki pääministeri Aben politiikalle. Syynä ovat investointien jyrkkä supistumien ja yksityisen kulutuksen lasku. Myös arvonlisäveron korotuksella on osuutensa.

      Tulonjakoa kuvaava Gini-kerroin on noussut 20 vuodessa 24:stä lähes 38.aan. Tuloerot siis kasvavat. Budjetin alijäämä on noin 8 prosenttia BTK:sta. Maahanmuuttajien osuus on noin puoli prosenttia. Yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä on 40 prosenttia. Tilannetta heikentää vielä se, että kotimaisten lainamarkkinoiden hanat ovat jo kiinni. On käännyttävä ulkomaisille lainamarkkinoille.

     Koko eroista huolimatta Japanilla ja Suomella on samankaltaisuutta kriiseissään. Japanilaiset poliitikot tunnistavat kyllä ulkomaisen työvoiman saamisen tähdellisyyden. Siinä on kutenkin kaksi ongelmaa.

     Japani tunnettiin viimevuosisadan alkupuolella aggressiivisestä ulkopolitiikastaan. Tämän politiikan aiheuttamat traumat heijastuvat vieläkin epäluuloisina asenteina lähimaiden kansalaisiin.

     Toiseksi japanilaisten työkulttuuri yhteisöllinen, mutta kova. Kymmen päivän lomasta pidetään vain puolet, koska ei haluta loukata muita työporukan jäseniä. Työtä tehdään tauotta ja se on mielessä vapaa-ajan puheissa ja perhekeskusteluissa.

     Johtavat työmarkkinatutkijat siellä kuitenkin avoimesti myöntävät, että maahanmuutto rikastuttaisi maan työvoimakantaa ja saataisiin vereksiä veronmaksajia.

     Suomessa on hyvin samankaltaisia piirteitä ulkomaisen työvoiman käytössä. Ennakkoluulot ja omien työpaikkojen menetykset kalvavat mieliä.

     Ehkä kummankin pitäisi repäistä itsensä irti luutuneista käsityksistä ja hyväksyä muissa maissa koeteltu aktiivinen yhteiskuntaa elvyttävä maanmuuttopolitiikka.