1200. Digitalisoinnin haaste – oma ministeri

     Kansalaisen kannalta hyvä ja toimiva digitalisointi tarkoittaa samaa kuin, jos meillä kaikilla olisi samankaltaiset palvelut kuin verkkopankissa, muta ne koskisivat kaikkia elämämme alueita, jotka on julkisessa ja miksei myös yksityisessä itc:ssä. Tällöin pääsisimme kätevästi tunnusluvuilla tai elämän kortillamme katselemaan ja asioimaan eri instituutioiden kanssa.

     Tuottavuus nousisi joka taholla:  arkielämässä sekä julkis- että yksityissektorilla.

     Kun tarkastellaan, mitä tämän haasteen puolesta on tehty ja tehdään, yritystä ei puutu. On muiden muassa talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös 16.6.2009, valtion ict:n uudistuneita strategioita ja ict-johtajien kierrätystä sekä ict-toimintojen kokoamista Valtoriin, jne.

     Missään nimessä ei voida syyttää ketään yrityksissä mukana olevia vastuuhenkilöitä. He ovat hyviä ja päteviä ihmisiä.

     Missä ihmeessä on syy digitalisoinnin tyssäämiseen?

     Ehkä ne ovat kuuluisissa rakenteissa ja maan tavoissa. Asiaa ei ainakaan edistä poliittiset virkanimitykset instituutioiden huipuille. Siellä on ollut ja on taipumusta ankkuroitua ict:ssä johonkin omintakeiseen käsitykseen, joka estää maan kehityksen aitoon digitalisointiin. Meillä on merkittävää välillistä julkishallintoa kuten Kela. Siellä vaivaa sama nimityspolitiikka ja ankkuroituminen. Kuntasektori on oma lukunsa.

     On tapana hallituksen muodostamisen lähestyessä esittää uuden tyyppistä ministeriä. Mutta jos aukottomat todisteet, asiantuntijat ja eräät keskeiset poliitikot esittävät digitalisoinnin kohtalonomaista merkitystä maalle, miksei digitalisointiministeri olisi seuraavassa hallituksessa.