2572. Missä piileskelevät renttu naiset

Päivän HS:n Antti Majander pohtii ja kysyy, löytyykö Irvinin kaltaisia pohjalle pudonneita katutason renttu naisia. Ei hän näitä naisia oikein löydä kirjan hahmoina. Tämän päivän sukupolvet eivät taida tavata heitä reaalimaailman kentillä eikä median sivuilla ja ruuduilla. Ehkä teatterin lavoilta voi näitä löytyä. Talliset naiset istuvat sisällä.

Sodan jäljiltä Suomi oli kuinh irvittävän pedon raatelujälki. Pohjois-Suomen maisemaa kukittivat toisilleen mahtavuuttaan kukkoilevat  poltettujen asumusten uunien savuhormit. Jos pääsi kyytiin läpi maan Ivaloon näkymä ketju oli kuin Raamatun hävityksen jälkeinen näky.

Näissä maisemissa ihmiset elivät hymyttä kuin valtavan jättiläisen mukiloimina. Ihmisten kuitenkin täytyi erottua metrin korkuisista kannoista ja muusta sota romusta, sillä muutoin he olisivat ollut Kafkan Rutto romaanin rutto kaupungin loppuun kulutettuja ihmisiä ja silmät auki olevia ruumiita. Kafka armahti kaupungin osanihmisistä elämään, mutta Somen sodat eivät.

Kurjuus, pelko, nälkä ja ahdistus työstivät, kuin pakotetut kirurgit erilaisia ihmisryhmiä. Kulkumiehet etsivät arvostusta kävelyillään pölyisillä teillä kymmeniä kilometrejä kylien läpi napaten sieltä täältä kirveen pilkkoakseen emännälle sylillisen puita aterian katteeksi.

Saksalaisten kanssa seurustelleet naiset kohtasivat ansaitsemattoman iljettävän tuomion. Osa heistä meni Norjan kautta Saksaan ja osan oli sopeuduttava jäljellä jääneeseen maahan ja pilkkaan. Pieni osa heistä kuuluin Majander loitsemaan ryhmään. Onneksi on aikaa ja kuolemaa. Ne tasoittamaan näiden ja meidän elämänkulkua. Yhdestä osasta heistä ei kukaan kuule mitään eikä soita ovikelloa. He ovat Majanderin kaipaamia naisia.