2583. Hänessä on pisara vainoharhaisuutta sekoitettuna suuruuden hulluuteen

Massamme tapahtuu harvoin nimitystä valtion virastojen johtotehtäviin ilman julkishallinnon kokemusta. Ennen Tytti Yli-Viikarin nimitystä tällaiset virkamääräykset mahtuvat yhden käden sormiin. Kokemukset eivät ole olleet kovin myönteisiä. Ehkä suurin  ongelma näillä johtajilla on viraston rahojen käyttö omiin tarpeisiin. Näyttöä on.

Toisena suurena syynä epäonnistumisiin ilmeisesti on passittavan yrityksen halu päästä nätisti eroon epäpätevästä johtajastaan. Näyttöä on tästäkin. Tullessaan virastoon yritysjohtaja ei useinkaan viitsi tai halua perehtyä, millaisen logistisen järjestelmän virasto muodostaa, puhumattakaan, miten sitä tulisi kehittää. Tämä on tuoreen pääjohtajan suurin haaste, mitä hän ei voi yksin runnoa läpi.

Viraston johdolle asiakaskäsite ei aina ole yksiselitteinen, ajatellaanpa vaikka tuomioistuinta. Onko asiakas tuomittava, rikoksen uhrit, uhrin läheiset, surmassa kuolleen omaiset, oikeusvaltio, kansalaiset, lain säätäjät?

Yli-Viikarin tapauksessa näyttää, ettei tarkastusvirastolla ole lainkaan asiakkaita, koska hän suhtautuu tarkastettaviin yhteistyökumppaneina. Tämä on totaalisesti väärin. Hänen lausunnoistaan uhkuu henki, että alaiset ovat hänen asiakaitaan, koska he vastaavat tarkastuksista. Eduskunnan tarkastusvaliokuntaa hän ei pidä työnantajanaan, koska hän ei vastaa mistään alaisten hoitaessa kaikkia hommat. Hän on ilmeisesti käyttänyt yksityishankintoihinsa viraston varoja aivan, kuin ne olisivat automattisesti virkaan kuuluvia etuja.

Miten virkaansa suhtautuva pääjohtaja saattaa olla niin ylimielinen, että hän vain vaivoin voi pidättää nauruaan toimittajien kysellessä rahojen käytöstä ja viis veisaa julkisuudelle? Toivottavasti täysin pielleen mennyttä Yli-Viikarin käsitystä viranhoidosta  voidaan työnohjauksella korjata.

Tunnetut vaihtoehdot eivät näyttä tepsivän hänen viranhoito tapojensa muuttamiseen. Yksi klassinen temppu taskusta pullottaa esille, nimitäin virkanimikkeen muutos esimerkiksi virastovaltuutetuksi. Tällöin virka pitää julkistaa auki ja valittava pätevin.

Yli-Viikari tapauksesta nousee pintaan hälyä vakavampi kysymys. Miksei nimitysten tueksi käytetä ammattitaitoisia alan rekrytointifirmoja.? Ettei vain käyttämättömyyden jäljet johda nykyiseen oikeuskansleriin?

PS Hoidin jo lakkautettua virastovaltuutetun tointa viransijaisena 1992-1993. Hain 1992 VTV:n pääjohtajan virkaa. VM esittelijä Ikonen tiedusteli varta vasten, ettei kai minulla ole yliopistollista arvosanaa kansantaloustieteestä. Sitä ei oltu mainittu viran pätevyysvaagtimuksissa. Kun minulla ei ollut muuta kuin HAUS:n tilama kirjanen Tarkastus valtion hallinnossa, asia kohdallani hyytyi siihen. Kirjasta käytettiin myöhemmin vuosia oppimateriaalina HAUS:n järjestämässä vetämässäni viikon tarkastusseminaarissa.