1662. Sietämätöntä kun pakkolakien vaikutuksia ei kerrota

     Viiden prosentin tuottavuusloikka on loikkinut itsensä kummalliseen asentoon. Hallitus ja EK ovat sanelleet tavoitteet, ja kun ay-väellä ei ole ollut heti mahdollisuus keinoja esittää, nekin on saneltu. Mitään aitoja neuvotteluja ei siis ole käyty.

     Hallitus ja EK odottavat ay-väeltä vielä ehdotuksia keinoksi, kunhan tavoite pitää. SAK:n on tässä vaiheessa ajettu nurkkaan. STKK ja Akava ovat valmiit sopimaan.

     Päätökset tehdään aina jollakin logiikalla, tiedostaen tai tiedostamattaan. Jos esimerkiksi on heittänyt 10 kertaa lanttia tuloksen ollessa joka kerta kruunu, moni seuraavaksi panee roponsa klaavan puolesta. Tällainen päätöksenteko perustuu ikivanhaan a priori-metodiin, jossa ongelma ratkaistaan arkiajatusten avulla. Terve järki sanoo, että nyt on klaavan vuoro.  Näin ei välttämättä ole, sillä mahdollisuudet ovat fifty/fifty, koska edelliset heitot eivät vaikuta millään lailla seuraavaan heittoon.

     Moni teoria etenkin psykologiassa, filosofiassa ja taloustieteessä onkin pelkän ajattelun avulla tehtyjä päätelmiä ja päätelmäketjuja.

     Työehtosopimuspaketissa Sipilä ja EK tekivät paketin työllisyysvaikutuksen arvioinnin a priori-menetelmällä eli hallitus toteaa päätelmiensä perusteella paketin työllistävän 50-70 tuhatta henkilöä.

     Saman logiikan mukaan Kataisen hallitus on todennut, että yritysten kelamaksun poistaminen tuo 15000 uutta työpaikkaa ja yhteisöveron laskemien 22 prosenttiin saman verran lisää. Jos näiden ajatuspäätelmien takana olisivat relevantit havainnot, sanotut olisivat riittävän totta, mutta nyt ne pelkkiä arvailuja.

     Onhan se sietämätöntä, kun antaa välittäjälle kymppitonnin, eikä tiedä, saako aasin vai ravurin.

     Jos työehtopaketissa halutaan päästä eroon a priori-menetelmästä, pitäisi neuvotteluissa kuulla luottamusmiestasoa, joka edustaa käytännön havaintoja. Silloin tulos olisi toisenlainen ja mahdollisimman hyvin tasapuolisesti toteutettavissa.