1603. Eduskunnan kyselytunti tänään – yksi puheenvuoro yksi kysymys

     Avoin ja julkinen eduskunnan kyselytunti on arvokas osa toimivaa demokratiaamme. Se on suomalainen tapa tuoda poliittiset kysymykset suuren kansan tietoon. Sitä on turha verrata värikkääseen ja perinteisiin nojaavaan brittiläiseen parlamenttiväittelyihin.

     Eduskunta kokoontuu remontin takia tilapäisesti Musiikkitalon tiloissa. Käytetty sali riittää nipin napin täyttämään tehtävänsä. On selvää, etteivät puhemiehet ole 20 päivässä oppineet hallitsemaan kaikkia tehtäviään ja salitekniikoita. Mutta koko ajan opitaan lisää.

    Silmiin pistävää on ollut salissa valitseva tietty levottomuus: kesken käsittelyn puhutaan naapuriedustajalle, pidetään pienimuotoisia kolmen keskisiä palavereita pöydän kulmalla, kävellään puhuttelemaan kollegaa, kuljetaan käytävillä, hälistään, kysytään asian vierestä. Käyttäydytään kuin puolikuriton koululuokka.

    Kurittomuus menee varmaankin ohi, kun puheenjohtajille ja uusille edustajille kertyy kokemusta lisää.

     Suurempi ongelma on kuitenkin itse kysymyksen esittämisessä. Paperista lukeminen on kokemattomalle hyvä tapa esittää kysymys. Usein kuitenkin kysymys on liian täynnä yksityiskohtia vuosilukuja ja numeroita. Katselijan ja kuulijan päähuomio menee siihen, pääseekö kysyjä kysymyksessään loppuun itse kysymyksen mennessä ohi korvien.

     Ehkä suurin virhe on kysyä samassa puheenvuorossa useita kysymyksiä. Tämä saattaa sekoittaa pakan lopullisesti etenkin silloin, kun pääkysymys esitetään ensin. Tällöin vastaajalle jää aikaa miettiä vastaustaan. Yksi puheenvuoro ja yksi kysymys on selkeä, yksinkertainen ja asiaan keskittynyt periaate esittää kysymyksensä.