1590. Etsijä Hercule Poirot ja hallitusohjelma

     Kieli on ihmisen hämmästyttävän taipuisa ja ilmaisuvoimainen työkalu. Pari esimerkkiä. Kun kirjailija kirjoitta tekstissään mesikämmen, hän luo teoksessaan lukijalle mielikuvan leikkisästä, ystävällisestä ja suuresta metsäneläjästä. Lukijalle tulee sama tunne. Kun hän kirjottaa sanan karhu, tulee mielikuva otuksesta, joka halutessaan ottaa kaiken, mutta joskus jättää rippeitä muillekin. Eläin pysyy samana, mutta tunnelma on toinen.

     Kun poliitikko kirjottaa sanan leikkaus, tässä subjekti ja objekti muodostavat niin sopeutuvan ilmaisun, että se pitää selostaa, tullakseen ymmärretyksi, paikaan päällä työttömälle tai kunnan talouspäällikölle. Sanottakoon heti, että indeksikorotuksien poistaminen ei ole leikkausta, vaikka hölmö opiskelija aluksi näin luuli. Viimeisin Jälkiviisaat-ohjelma valisti tässä asiassa opiskelijaa tikkariesimerkillään.

     Se kuinka ilmaisutaiteen eri lajit voivat luoda häkellyttävän itsevarmasti ja yksikertaisesti eteemme leikkauksia yhteiskunnista, on ällistyttävää. Nyt tässä leikkaus oma juttunsa, eri kuin yllä.

     Eilen iltainen Poirot elokuva loi muutamilla vedoilla noin 1930-luvun Englannista luokkatietoisen, hiearkkisen sekä suuret tuloerot ja omahyväisen eliitin käsittävän yhteiskunnan, joka kuitenkin toimii ja menestyy. Oli hämmästyttävää, kuinka luontevasti herra Poirot julisti lopuksi. – Etsivä Poirot ei ole kansakunnan asialla, vaan yksittäisen kansalaisen tukena.

     Hallitusohjelman yksityiskohtien selvittyä sen teksti ja henki tulevat kuvaamaan Porot-elokuvan väkevyydellä ja tarkkuudella suomalaisen yhteiskunnan tilaa ja arvoja. Leikkaus-sanat on korvattu uudistamisella, innovaatiolla, kokeiluilla ja dynaamisilla vaikutuksilla. Ohjelma on kansakunnan asialla eikä yksittäisen ihmisen tukena.

     PS. Herra Poirot noudattaa aina lakia. Sen sijaan hallitusohjelma saattaa nyt rikkoo sitä?